Muistutuksia, jälleen.

Tänne eksyy edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti joku kurkistelemaan ja liittymään lukijaksikin! Ihanaa että käytte, mutta jos lukijaksi mielitte, suosittelen lämpimästi uutta osoitetta annukanaurinkoiset.blogspot.com. Sinne tulevat uudet päivitykset, tämä vanha blogi lakkasi päivittymästä syksyllä. Vanhat jutut löytyvät yhtälailla uudesta osoitteesta, mutta toki täältä vanhastakin. Uudet jutut kuitenkin vain annukanaurinkoiset.blogspot.com. Tervetuloa mukaan! :)

Toisaalta löytyy jälleen!

Tällaista tällä kertaa, lisää matosta löytyy annukanaurinkoiset.blogspot.com, sinne siis kipikipi! Ei mulla muuta! :)

Linkki ja muistutus

Pienoisen epäröinnin ja Bloggeriin ärsyyntymisenkin jälkeen päätin kuitenkin jäädä uuteen osoitteeseen kirjoittelemaan. Ja löytyyhän sieltä jotain uuttakin *kliks*.

Tervetuloa matkaan!

Blogi muuttaa!

Selvyyden vuoksi blogin osoite muuttuu. Jatkossa blogi löytyy siis osoitteesta annukanaurinkoiset.blogspot.com. Mikään muu ei kuitenkaan muutu, siirsin vain blogin kokonaisuudessaan selkeämpään osoitteeseen. Tämä menee ehkä pilkunviilauksen puolelle mutta on vaivannut lähes alusta asti, joten tulipahan tehtyä. Eikä ollut edes iso vaiva. :) Kaikki muu lukijoita lukuunottamatta siirtyi automaattisesti, joten sen verran siirto tietää vaivaa että jos olit lukija (ja haluat edelleen olla lukijana), käy klikkaamassa itsesi uudelleen paneeliin. Ja muille muutos tietää osoitteen päivittämistä.

Ja sitten siihen tunnustukseen, jonka Tanja blogista Sata ja yksi käsityötä minulle antoi, kiitos ja kumarrus!

Tässä tunnustuksessa tulee vastata viiteen kysymykseen, jonka jälkeen se lähetetään eteenpäin viidelle muulle bloggaajalle.

1. Lempiruoka: Imatralainen kalakeitto on yksi suosikeista - perinteinen lohikeitto höystettynä suolakurkulla, kesäkurpitsalla ja hunajalla. Mmm!

2. Lempimakeiseni: Maitosuklaa, vaalea suklaa, valkoinen suklaa, tumma suklaa, joulusuklaa, pähkinäsuklaa..

3. Lempiluettavani: Lehdet, kirjoihin uppoutumiseen aika on kortilla. Sisustus-, käsityö- ja askartelulehdet ovat selatuimpia.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Yhtä mieluisinta tapaa ei ole, kaikki menetelmät joissa saan haastaa itseni ja käteni ovat lähes yhtä mieluisia. Eniten ompelen, ehkä siksi että se on helpointa, nopeinta ja siisteintä (?).

5. Lempielokuva: Vaikea sanoa yhtä ainoaa. Yhteinen nimittäjä hyville leffoille on kuitenkin yllätyksellisyys ja/tai hyväntuulisuus, olivat ne sitten komediaa, draamaa tai vaikka seikkailua.

Olipas viisaita vastauksia.. mihinkään en osaa sanoa mitään kunnollista. Selvää poliitikon ainesta? ;)

Haluan antaa tunnustuksen blogeihin joissa tehdään käsillä itselleni vieraassa ympäristössä, paperiaskartelun puolella. Annan tunnustuksen eteenpäin siis Annalle Annan aarteisiin ja maikolle askartelupöydän ääreen. Toista näistä olen seurannut tosi pitkään ja toinen on tuore tuttavuus, molempien tuotokset saavat aina ihmettelemään miten joku voi osata tehdä jotain niin kivaa ja kaunista! Loput tunnustukset jäävät toistaiseksi vaille vastaanottajaa.

Kangasvaraston laihdutuskuuri

Menin osallistumaan kangastilaukseen. Ja vasta sitten kun olin jo klikannut "lähetä" -nappia tajusin, että ne kankaat eivät muuten mahdu mihinkään. Mutta tarpeeseen ne tulevat, tottakai, ja kannattaahan sitä kun kerran halvalla saa..!

Kangasvarastoa pitää siis laihduttaa nopeasti ja urakalla! Eriparikorit saivat uudet samanlaiset sisukset vanhasta kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ja tyynyt ompelin jämäpuuvillasta. Helppoa ja nopeaa, kangasta hyvin kuluttavaa. Jokin tyynyhullutus on selvästi meneillään, sillä niitä syntyisi niin paljon kuin vain jaksaisin suunnitella ja ommella. Tytöt kyllä tykkäävät peuhata tyynykasoissa, mutta mies oli ilmeisesti jo aavistuksen tuskastunut kun ei meinannut mahtua tyynyjen sekaan sohvalle. Lupasin, että osa häviää (vaatehuoneeseen).. ;)

PS. Sain TanjaV:ltä tunnustuksen, kiitos! Palaan asiaan myöhemmin, pitää hieman sulatella asiaa. :)

Ikkunapeili

Kun päivät lyhenevät ja muuttuvat sateisiksi, valokuvaaminen vaikeutuu huomattavasti. Ja vielä kun sisällä kotona on kaaos, valokuvaaminen -varsinkin peilin- tuntuu ylivoimaisen hankalalta. Nyt se on kuitenkin viimein tehty, onneksi, sillä tämäkin työ odotteli dokumentoimistaan valmiina melkein pari kuukautta!

Ikkunanpoka ehjine laseineen löytyi kirpputorilta. Hinta oli suolainen, mutta kehys suorastaan taisteli tiensä mukaani. Alunperin kehys oli tummuneen puun värinen, muutamia valkoisia maalinrippeitä ja kittitahroja oli siellä täällä. Lasit olivat ehjät ja vanhat ihanine "rantuineen". Tarkoitus oli tehdä ikkunanpokista valokuvakehys (kuten jo näiden pokien kanssa), mutta toinen lasiruutu rapsahti särölle kun varovasti irroittelin kiinnitykseen käytettyä kittiä. Harmitti vietävästi, mutta minkäs teet! Vaihtoehdot rajautuivat siis uuteen lasiin tai peileihin, ja kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Ikkunanpokat olivat hyvin erilaiset kuin aiemmin kunnostamani kehykset. Näissä lasit oli lyöty kiinni pienillä nauloilla ja varmistettu pysyvyys kitillä, jonka vuoksi pohjatöihin kului aikaa useampi tunti. Lisäksi haastetta toi se, että säröstä huolimatta halusin lasit irti mahdollisimman ehjinä. Rapsuttelun ja hiomisen jälkeen sutaisin kehysten pintaan huolimattoman maalikerroksen ja maalin kuivuttua hankasin aavistuksen hiekkapaperilla. Lasien tilalle kiinnitin liimamassalla peilit. Pitkään etsin vedintä/kahvaa/hakaa kiinnitettäväksi ikkunanpokan reunaan, enkä etsinnöistä huolimatta oikein löytänyt mieleistä. Päädyin lopulta rengasvetimeen, mutta se tulee varmasti vaihtumaan sikäli mikäli kirpputorilta tai vanhan tavaran liikkeestä "oikea" haka löytyy.

Ja Täydellisen Ikkunanpokan metsästys jatkuu...

Toiveesta ommeltua

Toiveesta syntyi vielä muutamat Peppi-essut. Näillä on kokoa 128 cm ja 62 cm, kangas ihanan pirteää polkadot-pilkkua. Isompaa essua ommellessani teki aavistuksen verran mieli ommella itsellekin essu, mutta ehkei se ole ihan niin ihana aikuisen päällä.. ;) Mutta kenties joku leivontaessu vähän samaan tapaan?