sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Muistutuksia, jälleen.

Tänne eksyy edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti joku kurkistelemaan ja liittymään lukijaksikin! Ihanaa että käytte, mutta jos lukijaksi mielitte, suosittelen lämpimästi uutta osoitetta annukanaurinkoiset.blogspot.com. Sinne tulevat uudet päivitykset, tämä vanha blogi lakkasi päivittymästä syksyllä. Vanhat jutut löytyvät yhtälailla uudesta osoitteesta, mutta toki täältä vanhastakin. Uudet jutut kuitenkin vain annukanaurinkoiset.blogspot.com. Tervetuloa mukaan! :)

tiistai 25. lokakuuta 2011

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Linkki ja muistutus

Pienoisen epäröinnin ja Bloggeriin ärsyyntymisenkin jälkeen päätin kuitenkin jäädä uuteen osoitteeseen kirjoittelemaan. Ja löytyyhän sieltä jotain uuttakin *kliks*.

Tervetuloa matkaan!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Blogi muuttaa!

Selvyyden vuoksi blogin osoite muuttuu. Jatkossa blogi löytyy siis osoitteesta annukanaurinkoiset.blogspot.com. Mikään muu ei kuitenkaan muutu, siirsin vain blogin kokonaisuudessaan selkeämpään osoitteeseen. Tämä menee ehkä pilkunviilauksen puolelle mutta on vaivannut lähes alusta asti, joten tulipahan tehtyä. Eikä ollut edes iso vaiva. :) Kaikki muu lukijoita lukuunottamatta siirtyi automaattisesti, joten sen verran siirto tietää vaivaa että jos olit lukija (ja haluat edelleen olla lukijana), käy klikkaamassa itsesi uudelleen paneeliin. Ja muille muutos tietää osoitteen päivittämistä.

Ja sitten siihen tunnustukseen, jonka Tanja blogista Sata ja yksi käsityötä minulle antoi, kiitos ja kumarrus!



Tässä tunnustuksessa tulee vastata viiteen kysymykseen, jonka jälkeen se lähetetään eteenpäin viidelle muulle bloggaajalle.

1. Lempiruoka: Imatralainen kalakeitto on yksi suosikeista - perinteinen lohikeitto höystettynä suolakurkulla, kesäkurpitsalla ja hunajalla. Mmm!

2. Lempimakeiseni: Maitosuklaa, vaalea suklaa, valkoinen suklaa, tumma suklaa, joulusuklaa, pähkinäsuklaa..

3. Lempiluettavani: Lehdet, kirjoihin uppoutumiseen aika on kortilla. Sisustus-, käsityö- ja askartelulehdet ovat selatuimpia.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Yhtä mieluisinta tapaa ei ole, kaikki menetelmät joissa saan haastaa itseni ja käteni ovat lähes yhtä mieluisia. Eniten ompelen, ehkä siksi että se on helpointa, nopeinta ja siisteintä (?).

5. Lempielokuva: Vaikea sanoa yhtä ainoaa. Yhteinen nimittäjä hyville leffoille on kuitenkin yllätyksellisyys ja/tai hyväntuulisuus, olivat ne sitten komediaa, draamaa tai vaikka seikkailua.

Olipas viisaita vastauksia.. mihinkään en osaa sanoa mitään kunnollista. Selvää poliitikon ainesta? ;)

Haluan antaa tunnustuksen blogeihin joissa tehdään käsillä itselleni vieraassa ympäristössä, paperiaskartelun puolella. Annan tunnustuksen eteenpäin siis Annalle Annan aarteisiin ja maikolle askartelupöydän ääreen. Toista näistä olen seurannut tosi pitkään ja toinen on tuore tuttavuus, molempien tuotokset saavat aina ihmettelemään miten joku voi osata tehdä jotain niin kivaa ja kaunista! Loput tunnustukset jäävät toistaiseksi vaille vastaanottajaa.

Kangasvaraston laihdutuskuuri


Menin osallistumaan kangastilaukseen. Ja vasta sitten kun olin jo klikannut "lähetä" -nappia tajusin, että ne kankaat eivät muuten mahdu mihinkään. Mutta tarpeeseen ne tulevat, tottakai, ja kannattaahan sitä kun kerran halvalla saa..!

Kangasvarastoa pitää siis laihduttaa nopeasti ja urakalla! Eriparikorit saivat uudet samanlaiset sisukset vanhasta kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ja tyynyt ompelin jämäpuuvillasta. Helppoa ja nopeaa, kangasta hyvin kuluttavaa. Jokin tyynyhullutus on selvästi meneillään, sillä niitä syntyisi niin paljon kuin vain jaksaisin suunnitella ja ommella. Tytöt kyllä tykkäävät peuhata tyynykasoissa, mutta mies oli ilmeisesti jo aavistuksen tuskastunut kun ei meinannut mahtua tyynyjen sekaan sohvalle. Lupasin, että osa häviää (vaatehuoneeseen).. ;)

PS. Sain TanjaV:ltä tunnustuksen, kiitos! Palaan asiaan myöhemmin, pitää hieman sulatella asiaa. :)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Ikkunapeili


Kun päivät lyhenevät ja muuttuvat sateisiksi, valokuvaaminen vaikeutuu huomattavasti. Ja vielä kun sisällä kotona on kaaos, valokuvaaminen -varsinkin peilin- tuntuu ylivoimaisen hankalalta. Nyt se on kuitenkin viimein tehty, onneksi, sillä tämäkin työ odotteli dokumentoimistaan valmiina melkein pari kuukautta!

Ikkunanpoka ehjine laseineen löytyi kirpputorilta. Hinta oli suolainen, mutta kehys suorastaan taisteli tiensä mukaani. Alunperin kehys oli tummuneen puun värinen, muutamia valkoisia maalinrippeitä ja kittitahroja oli siellä täällä. Lasit olivat ehjät ja vanhat ihanine "rantuineen". Tarkoitus oli tehdä ikkunanpokista valokuvakehys (kuten jo näiden pokien kanssa), mutta toinen lasiruutu rapsahti särölle kun varovasti irroittelin kiinnitykseen käytettyä kittiä. Harmitti vietävästi, mutta minkäs teet! Vaihtoehdot rajautuivat siis uuteen lasiin tai peileihin, ja kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Ikkunanpokat olivat hyvin erilaiset kuin aiemmin kunnostamani kehykset. Näissä lasit oli lyöty kiinni pienillä nauloilla ja varmistettu pysyvyys kitillä, jonka vuoksi pohjatöihin kului aikaa useampi tunti. Lisäksi haastetta toi se, että säröstä huolimatta halusin lasit irti mahdollisimman ehjinä. Rapsuttelun ja hiomisen jälkeen sutaisin kehysten pintaan huolimattoman maalikerroksen ja maalin kuivuttua hankasin aavistuksen hiekkapaperilla. Lasien tilalle kiinnitin liimamassalla peilit. Pitkään etsin vedintä/kahvaa/hakaa kiinnitettäväksi ikkunanpokan reunaan, enkä etsinnöistä huolimatta oikein löytänyt mieleistä. Päädyin lopulta rengasvetimeen, mutta se tulee varmasti vaihtumaan sikäli mikäli kirpputorilta tai vanhan tavaran liikkeestä "oikea" haka löytyy.

Ja Täydellisen Ikkunanpokan metsästys jatkuu...

perjantai 23. syyskuuta 2011

Toiveesta ommeltua



Toiveesta syntyi vielä muutamat Peppi-essut. Näillä on kokoa 128 cm ja 62 cm, kangas ihanan pirteää polkadot-pilkkua. Isompaa essua ommellessani teki aavistuksen verran mieli ommella itsellekin essu, mutta ehkei se ole ihan niin ihana aikuisen päällä.. ;) Mutta kenties joku leivontaessu vähän samaan tapaan?

torstai 22. syyskuuta 2011

Toiveesta


Neuvolakortin kansia on jälleen valmistunut urakalla. Tein pöllökuosiset kannet tilauksesta ja siinä kankaita leikellessäni totesin, että näitähän tekis samalla useammat kerralla.


Pöllöjä syntyi kolmet. Kahdet kannet limenvihreällä vuorella valkoisine polkadot-pilkkuineen ja yhdet turkoosilla vuorella, myös pilkuin varustettuna.


Tavallisiin kansiin olen ommellut yhden luottokorttipaikan Kela-korttia varten, mutta nyt tein yhdet kannet kahdella korttipaikalla, jolloin neuvolakortin kannet palvelevat paremmin kaksosia. Tietysti molemmille kaksosista voisi olla omat neuvolakorttitaskunsa, mutta omassa käytössä toimivimmiksi ovat osoittautuneet yhdet kannet jotka sisältävät kaiken oleellisen - vähän vähemmän muistettavaa ( = unohdettavaa) otettavaksi neuvolakäynnille mukaan. Tokihan näissä voisi pitää eri-ikäistenkin sisarusten kortteja.


Ja sitten vielä söpöstelyä. Nämä kannet ovat aavistuksen pienemmät, korkeus on lähes sama kuin lasten ja/tai äidin neuvolakortissa. Näissä kortti pysyy napakasti paikoillaan, vaikka tokihan se noissa ylemmissäkin tallessa hyvin säilyy.

Nyt on siis ylimääräisiä kansia muutamat tarjolla jos jollain on tarvetta, me ei ihan näin monia tarvita. :)

tiistai 20. syyskuuta 2011

Puutyökurssi-intoilua

Aloitin muutama viikko sitten puutyön peruskurssin kansalaisopistolla. Kurssin ensimmäiset kerrat syyslomaan saakka mennään yläasteopetuksen tapaan koko ryhmä käsi kädessä samoja töitä tehden ja koneiden käyttöä opetellen, mutta syyslomaviikon jälkeen jokainen pääsee toteuttamaan itseään omien kykyjensä mukaisesti. Millään en malttaisi odottaa mutta pakkohan se on, sillä mitään aiempaa osaamista puutöistä minulla ei ole. Tai no, jotain pientä nyt kuitenkin..


Sydännaulakot ovat olleet käytössä jo joitakin vuosia. Löysin jostain pienestä lahjatavaraliikkeestä takorautaisia koukkuja, jotka näin heti mielessäni avainnaulakkoina. Suunnittelin naulakot ja kiikutin toiveen muotoon sahatusta vanerista ja liimalevystä isälle, joka toteutti teknisimmän vaiheen puolestani. Sahauksen jälkeen pääsin itse tekemään - vähän veistelyä, maalia, porausta, ja niin saivat avaimet koukut seinälle.


Siinä veistellessäni mies kävi välillä kurkkaamassa touhujani ja lähti päätään puistellen pois tullakseen hetken päästä takaisin varmistamaan että kaikki on varmasti kunnossa. Miksiköhän?


Samaan muotoon sahatuista vanerisydämistä tuli jääkaappimagneetteja. Näillä väriyhdistelmillä selvitään kaikki vuodenajat ja juhlapyhät, kaksi jääkaapin ovessa olevaa sydäntä vaihtavat värejään tarpeen mukaan.

Toivon mukaan taidot riittävät loppuvuodesta toteuttamaan kaikkia niitä naulakoita, laatikoita, kehyksiä yms. hahmotelmia, joita luonnoskirjaan tasaisella vauhdilla ilmestyy..

PS. Muistan elävästi niiden takorautaisien koukkujen vieressä olleen valmiitakin avainnaulakoita lähes samalla ajatuksella toteutettuna eikä hintakaan päätä huimannut, vaan enpä sillä(kään) kertaa ostanut valmista. Mikä kumma siinä on että aina pitää saada tehdä itse? Kellään muulla samaa ongelmaa?

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Söpöt nappilistatyynyt





Kukaan ei varmasti enää usko että todella tykkään reippaista väreistä, kuten sivupalkin esittelyssä väitän. Tykkään, mutta tykkään yhä enemmän myös söpöstelyistä. Joku raja tosin söpöstelylläkin, mutta ainakaan vielä se ei ole tullut vastaan. Ehkä aktiivisimpien maalausvuosien väriyltäkylläisyys vaatii nyt vastapainonsa?

Raidallinen puuvillakangas on todella edullista metritavaraa Ikeasta ja siitä piti tulla kangasmuovikasseja. Vaan enpä raaskinut! Aikansa se pyöri pöydillä, kunnes tuskastuin alati lihovaan kangaskasaan ja aloitin kangasvaraston laihdutuskuurin. Hyvin keveni - kankaasta tuli nopeasti kaksi 45 x 45 cm nappilistalla helposti irroitettavaa tyynynpäällistä. Nappeina jälleen kierrätystavaraa ja somisteena uusvanhaa pitsinauhaa. Nämä päätynevät aikanaan tyttöjen valtakuntaan.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Korukuppi



Korukuppi on yksinkertainen yhdistelmä pitsiä, posliinia ja liimalakkaa. Tiedättehän te - korut pyörivät pitkin pöytiä ja peilikaappia, ja toisinaan joutuu säikähtämään että lempparikoru on kokonaan hukkunut kun sitä ei tarvittaessa löydy mistään!

Posliinikuppi on Ikean saippuakulho ja pitsinauha ohuen ohutta, helposti paikalleen aseteltavaa vanhaa (mutta käyttämätöntä) nauhaa. Liimalakka jota käytin ei ehkä ollut tarkoitukseen kaikista parasta, on ns. tavallista liimalakkaa ja posliinitöille löytyy käsittääkseni myös omat erikoislakkansa, mutta ajoi asiansa kuitenkin  hienosti. Levitin lakkaa hyvin ohuen kerroksen pitsinauhan alle, asetin pitsin paikoilleen ja lakkasin heti päälle ohuelti. Ennen varsinaista korukuppia tein koeversion kirppisposliinilautaselle (paikkakunnan SPR:n Kontista sai asetteja ja/tai kuppeja 10snt/10kpl!) erilaisilla pitseillä ja totesin, että mahdollisimman ohut kerros liimalakkaa yhdistettynä mahdollisimman ohueen ja harvaan pitsiin antaa kaikista kauneimman lopputuloksen. Siis sellaisen, että nauha on vain aseteltu paikoilleen ilman mitään kiinnitysaineita ja että sen voi koska tahansa kääriä takaisin rullalle.

Tällä samalla tekniikallahan voisi tehdä vaikka mitä..! Mutta nyt tämän rouvan täytyy kyllä laittaa korvatulpat päähän etteivät ideat pääse valumaan toteutukseen asti, sillä luulen että pian tulee sanomista kun pöydällä (ja lattialla ja vaatekaapissa ja hyllynpäällä ja ja ja...) pyörii kasapäin juuri aloitettuja, keskeneräisiä  sekä viimeistelemättömiä töitä! ;)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kummitytön Peppiessu



Tutulla kaavalla valmistui nopeasti "Peppiessu" pian 1-vuotiaalle kummitytölle, koossa 80-86 cm. Kaava on siis Mamu Designin Christina, jolla jo aiemmin tein mekoiksi/tunikoiksi essut. Käytäntö osoitti kuitenkin nopeasti, että vielä osittain konttaavalla naperolla helma saisi olla aavistuksen lyhyempi, jolloin liikkuminen on helpompaa. Siksi tässä versiossa helma jäi sentin lyhyemmäksi, vaikka muuten mitoitukseltaan essu onkin hieman reilu. Essu on vuoritettu ja kantattu, somisteeksi ompelin taskunsuuhun pienen pätkän pitsinauhaa. Tuo kangas on supersöpöä!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Vanhoista kehyksistä uudeksi tauluksi


Bongasin kirpputorilta vähän onnettoman taulunkehyksen. Kehys oli kivan mallinen ja siinä oli kauniit koristeurat, mutta nitkui liitoksissaan ja pohjalevykin tippui käsiteltäessä. Värikään ei oikein vakuuttanut, ruskeanpunainen krakleeraus kermanvaalean pintamaalin alla. Hintaa sillä oli kuitenkin vain 1,4e, joten innosta pinkeänä haalin sen varastoon odottamaan visiota. Ja niitähän taas riitti!


Kehys sai pesun jälkeen pintaansa kerroksen valkoista maalia. Hankasin maalin kehykseen lähes kuivalla siveltimellä, jotta epätasaisuudet ja krakleerauskuvio jäivät näkyviin. Pahvinruskean pohjalevyn telasin vaaleanharmaaksi.



Miehellä on tapana käydä vuosittain pohjoisessa yhdistetyllä vaellus- ja kalastusreissulla, ja sieltä otettujen kuvien sekaan mahtuu helmiä joita mielellään katselee seinälläkin. Leikkasin askartelukartongista polaroid-kuvan kehyksiä, joilla rajasin kuusi yhteensopivaa kuvaa. Pyykkinarulle pienillä pyykkipojilla ripustettuina ne tuovat ulkoreissufiiliksen sisätiloihinkin.


Näitä kuviä katsellessa huomaan olevani ehkä vähän kade, yhteisistä retkeily/vaellusreissusta kun on jo vuosia aikaa.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Pussukkalaukku


Pitsityynyistä jäi jäljelle paitsi pitsiä, myös ajatus samaan tyyliin toteutetusta pienestä laukusta. Tyynykankaan metsästysreissuilla törmäsin ohuehkoon, kauniin sävyiseen harmaaseen markiisikankaaseen. Tyynyyn se ei sellaisenaan soveltunut, mutta laukkuun se on likaa ja kosteutta hylkivänä täydellistä.

Lisäksi että markiisikangas ja ylijäämäpitsit löysivät toisensa, löysin Tanjan kautta jättikukkaron ohjeen. Koska kukkaron muoto suorastaan kiljui lukkokehystä, pääsin testaamaan sellaisen kiinnittämistä.


Kokoa laukulla on n. 18 x 18 cm ja hihnan mitta on sellainen, että laukku tulee mukavasti lonkalle. Tällä kertaa liimasin pitsiliinan kangasliimalla paikoilleen ja varmistin kiinnittymisen ompelemalla liinan tiukimmista kohdista koneella. Onnistui hyvin näinkin ja parhaimman tuloksen saa kun säätää pistonpituuden kahden ja kolmen välille, jolloin ommel hukkuu neuloksen sisään. Pussukan muoto hieman kärsi paksusta pitsiliinakerroksesta - sivu jossa on merkki on kaavan mukainen, mutta pitsien puolelta pitsi vetää pussukan linjan turhan suoraksi.


Pussukan sivuihin ompelin lenkit, joihin saa kiinni hihnaan kiinnitetyt nipsut. Näin olkahihnan saa tarvittaessa irroitettua ja laukku toimii pelkkänä pussukkana. Nipsut löysin kirpputorilta hintaan  0,4e/3 kpl.

Lukkokehys itsessään oli yllättävän helppo kiinnittää, mutta sainpahan jälleen opetuksen mittaamisesta. Mittaa, mittaa ja mittaa silloin, kun piirrät kaavaa uusiksi. Kehyksen kiinnittäminen aavistuksen naftiin pussukkaan on hieman haastava tehtävä! Ja nyt tämä lähtee hakemaan lisää markiisia, näitä tullee vielä paljon lisää! :)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Pitsityynyt

Ihan ensiksi varoituksen sana - olen näistä tyynyistä  n i i n  haltioissani, etten malttaisi edes blogata niitä. Tässä taannoin totesin että olen äärettömän huono kehumaan itseäni missään asiassa, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla todeta että onnistuin näiden pitsityynyjen kanssa kohtalaisen hyvin. Ehkä syy oli jälleen pitkään ja hartaasti hautuneessa ideoinnissa?



Pitsityynyjä on vilahdellut sisustuslehdissä ja blogeissa jo jonkin aikaa. Eikä ihme, onhan se sääli heittää hukkaan tai marinoida kaapin perällä kauniita liinoja jos ei ihan ole perinteisiä pitsiliinaihmisiä. Omiani olen ajan kuluessa haalinut kirpputoreilta ja sukulaisilta, ja kun sopivat parit sattuivat vihdoin löytymään, pääsin ompelemaan.



Myös tyynynpäälliskangas aiheutti päänvaivaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa tyyny olisi ollut rouhea pellavasta ja pitsiliinoista koottu kokonaisuus. Kangaskaupassa kiertely ja pellavakankaiden hypistely kuitenkin herätti epäilyksen pellavaisen koristetyynyn soveltuvuudesta lapsiperheeseen. Lopulta hylkäsin pellavan (joka nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa) ja päädyin osittaiseen keinokuitukankaaseen sen helppohoitoisuuden takia.



Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään koristeeksi tiivisrakenteista pitsiliinaa jolloin liinan voi ommella helposti ompelukoneella pohjakankaaseen. Tykkäsin kuitenkin enemmän herkistä, harvemmista liinoista ja harsin liinat käsin paikoilleen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa ja nopeaa, mutta tarkkuus ja kärsivällisyys kannatti!



Ensimmäinen tyynyistä on puhtaanvalkoisista pitsiliinoista sommiteltu.


Ja se toinen luonnonvalkoisista, hivenen pellavansävyyn taittavista liinoista koottu kokonaisuus.  Kokoa molemmilla tyynyllä on n. 30 x 45 cm.


Tyynyjen takapuolelta löytyy nappilista, jonka ansiosta päällisen saa vaivattomasti irti pesua varten. Napit ovat kierrätettyjä vanhoja ihanuuksia, kaikki erilaisia.


 Jälkikäteen heräsi ajatus että näidenkin kanssa olisi ehkä voinut päästä helpommalla. Muistan etäisesti joskus kuulleeni sprayliimasta jolla voi liimata myös kankaalle, onnistuisikohan sillä pitsin kiinnitys paikalleen ompelua varten nuppineuloja helpommin? Onko kellään kokemusta tällaisista liimoista? Tai millä muulla tavalla olette kiinnittäneet pitsit töihinne? Nämä kokeilut kun eivät varmasti jää tähän. :)

PS. Tuo vanha matkalaukku on ihana! Pelastin sen roskalavatuomiolta, joskus toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre! Kävis vaikka kankaiden säilömiseen..

tiistai 30. elokuuta 2011

Kahvia, kiitos.


Viimeisin näistä isoista maalaamistani tauluista on 'Kahvia, kiitos' (2010, akryyli kankaalle, koko 90 x 90 cm). En enää edes muista kuinka kauan suunnitelma kahvikuppitaulusta pyöri mielessäni - milloin suunnitelmassa oli hahmo halaamassa kuppia, milloin istumassa viehkosti reunalla uittaen varpaitaan maitokahvissa. Lyijykynäluonnoksia tätä taulua varten löysin kymmeniä ja suuntaa antavaksi malleiksi itse kuvattuja otoksiakin useita. Onneksi kuva hautui ajan kanssa, sillä siitä tuli juuri sellainen kuin toivoin. Käden ja silmän yhteistyö pelaa siis vielä, vaikka tauluja syntyykin harvakseltaan ja harjoittelun määrä on romahtanut.

Tätä taulua tehdessä tuli todettua että ruskean sävyillä maalaaminen on haastavaa! Palapelin piti aikanaan valmistua ruskean eri sävyissä, mutta silloin luovutin aikani yritettyäni. Haaste jäi silti voimaan ja tuli sekin siis nyt myöhemmin selätettyä. Seuraavaksi ehkä ne harmaan moninaiset sävyt? :)

PS. Anteeksi hieman suttuinen kuva, valon määrä ei tainnutkaan olla kuvaushetkellä riittävä..

torstai 25. elokuuta 2011

Kangasmuovikasseja


Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kangaskassit muovikassin kaavalla! Ensimmäisen kerran näitä on suunniteltu vuosia sitten, jolloin ompelin kasan ns. tavallisia kangaskasseja. Ne eivät kuitenkaan palvelleet toivotulla tavalla kauppakasseina ja ajatus kangaskassista muovikassin kaavalla heräsi. (Kuvassa kassi on näköjään taiteltu vinoon, suora se ainakin vielä ommellessa oli.)



Ja niin.. olisipa vaan silloin tullut tehtyä, niin helppo, nopea ja yksinkertainen tämä projekti oli! Ainoa asia joka projektia hieman hidasti oli se, että koekäytin samalla ostokandidaattisaumuria, enkä ollut aivan sinut laitteen kanssa. Reilussa tunnissa kasseja syntyi silti kolme.



Kankaat ovat Ikeasta, hinta-laatusuhteeltaan täydellisiä tähän ompelutyöhön! Paksuja ja tukevia mutta kuitenkin edullisia. Vielä kun muistaisi ottaa kassit mukaan kauppaan..

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Rymyrensseleitä

Kaikki alkoi siitä, kun keväällä poikettiin luonto- ja erämessuilla. Ohimennen talouden herrahenkilö huomasi -innokas metsästäjä kun on- Saksan armeijan ylijäämävaraston myyntipisteen, jossa myytiin maastokuvioituja takkeja 0,50€/kpl ja nappasi sellaisen mukaansa. Kaupantekoa odotellessa väläytin, että näistähän tulisi hyvin pienelle väelle asiaankuuluvat metsästyshousut perinteiselle jokavuotiselle metsästysreissulle (herrasväki metsästää, muut pitävät rentoa oleilua mökissä ). Ehkä olisi pitänyt pitää ajatus omanaan, sillä paluuta ei ollut..


Kahdesta L-koon takista riitti juuri hyvin kolmiin 86-senttisiin pöksyihin. Kangas itsessään on varmasti rymyämistarkoitukseen laadukasta, kulutusta kestävää ja lian hyvin itseensä piilottavaa. Kaunistahan se ei mielestäni ole ja näiden tekeminen oli kyllä melkoisen itsetaistelun takana. Eihän tyttösille voi laittaa tällaista päälle! Onneksi (?) innokas metsästäjä tsemppasi vieressä, muuten olisi saattaneet jäädä housut tekemättä.


Housujen kaava on Ottobren peruskaava jota on muokattu omiin tarpeisiin sopivaksi. Tein housuista väljät jotta liikkuminen näissä olisi helpompaa, kangas ei nimittäin jousta tippaakaan. Tyttöjen housuihin laitoin limenvihreät resorit sekä vyötärölle että lahkeensuihin. Lisäksi sommittelin niihin pinetä rusettia, polvipaikkaa yms. somistetta, mutta sain pidettyä itsehillintäni kurissa. Lahjaksi meneviin poikien housuihin piti kuulemma ehdottomasti laittaa ruskeat resorit, sillä "eihän Poika voi muuten olla sorsapassissa muiden miesten kanssa puskassa!" Niinpä, miten en tullut ajatelleeksi..? ;)

PS. Kuulemma lahjaksi menneet housut olivat herrashenkilöiden mieleen ja reilun vuoden vanha poikakin oli tepastellut ylpeänä pöksyissään - olivathan ne samanlaiset kuin kaikilla isommillakin pojilla! Kiva että tuli tarpeeseen!

maanantai 22. elokuuta 2011

Pyykkipäivä


Vaikka taloudessa ei (vielä) ole tarvittu pyykkipoikia kuin muutaman kerran, innostuin tekstittämään niitä ison kasan. Tekstit leimasin vedenkestävällä musteella, jotta pyykkäri saa olla huoletta ripustellessaan pyykkejään ulos aurinkoon. Asiaankuuluvasti pyykkipojat on nimetty pyykkäämiseen liittyvillä sanoilla, mutta joukosta löytyy paljon myös tsemppaavia sanoja arjen kotitöihin - ilo, riemu, nauru, hymy..


Ei varmaan uusi idea, mutta en ainakaan muista mistä olen tämän päähäni saanut. :)

perjantai 19. elokuuta 2011

Neuvolakortin kansia


Heinä- ja elokuussa syntyi kahdelle ystävälleni maailmaan pieni ihminen, ensin prinssi ja joitakin viikkoja myöhemmin prinsessa. Nämä neuvolakortin kannet odottelivat valmiina saajiaan ja matkasivat tuoreille tulokkaille ja vanhemmille yhdessä PaaPiin Kilikattien kanssa.


Koska vauvojen sukupuolet eivät olleet ennakkoon tiedossa, tein neuvolakortin kansista reippaat sekä tytöille että pojille sopivat. Toisen vuori on sinipilkullinen ja toisessa samanlainen vihreä. Idea näissä on sama kuin aiemminkin.


torstai 11. elokuuta 2011

Hajamielinen sininen


Saanko esitellä - ensimmäinen maalaamani taulu ja samalla ensimmäinen akryylimaalikokeilukin, Hajamielinen Sininen (2000). Taulu on kooltaan n. 80 x 75 cm, maalattu kankaalle. Kaikista tekemistäni tauluista tämä on edelleen ehdoton suosikkini, vaikka sinistä nykyään harvemmin missään muodossa käytänkään. Taulun pohjalta syntyi myöhemmin Purjehdus.

Jaksaakohan näitä taulupostauksia vanhoista maalauksista lukea kukaan? No, vahinko on jo tapahtunut, eikä jäljellä ole enää kuin yksi isompi maalaus. Joka sekään ei itse asiassa ole edes vanha, mutta siitä lisää tuonnempana. :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Sitruuna


Sitruuna (2002) on maalattu akryylimaaleilla puulle. Taulu on 70 x 85 cm kokoinen. Mallina oli jostain mainoksesta bongattu otos sitruunasta, jossa ihastuin heti kuvan hehkuvan keltaisiin sävyihin. Siitä ajatuksesta lähdin sitten muokkaamaan omaa versiota, lopputulos on tässä. Tämäkin on maalattu kansalaisopiston öljyvärimaalauskurssilla ja jälleen maratontaktiikalla, kuinkas muutenkaan. :)

tiistai 9. elokuuta 2011

Palapeli


Yläaste- ja lukioaikaan maalasin aktiivisesti. Tauluja ei tullut kuitenkaan kuvattua ja ajan kanssa ne ovat jääneet seiniltäkin pois. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, jotain dokumentointia on tehtävä! Ja niin, ei se toisaalta ole ihme ettei näille tauluille ole löytynyt seinältä paikkaa, melkoiseksi väriterapiaksi osoittautuvat kun näin jälkikäteen niihin palaa.

Palapeli (2003) on maalattu akryylimaaleilla puulle. Taulu on kooltaan 80 x 80 cm, yksittäisen palan koko on n. 16 x 16 cm. Taulu valmistui hitaasti, kansalaisopiston öljyvärimaalausryhmässä aloitin tätä syksyn ensimmäisillä tunneilla ja keväällä kiireellä lopettelin. Toisaalta ongelma on aina ollut sama - suunniteltujen taulujen koot suurenevat joka kerta, ja aikaa tekemiseen kuluu tuntikaupalla.

maanantai 8. elokuuta 2011

Vadelma ja Kirsikka


Kun tein itselleni puuhelmet, niihin ihastui ikihyviksi myös pari pientä tyttöstä. Sen jälkeen en ole saanut helmiä itse käyttääkään, vaan helmet löytävät aina tiensä parempiin käsiin. Tästä tarpeesta syntyivät siis tyttömäiset puuhelmet Vadelma ja Kirsikka.




Helmet ovat muuten samanlaiset kuin edeltäjänsä mutta pituudessa hiukan lyhyemmät. Koska olisi tylsää jos tytöillä olisi aivan samanlaiset korut, tein toisista helmistä vaaleanpunaiset piristeenä kirkkaita muovihelmiä, ja toisiin vaihdoin isot helmet pinkeiksi ja väleihin sujautin suklaanruskeita helmiä. Ainakin toistaiseksi ongelma helmien käytön suhteen on siis ratkaistu, jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevaa..