Korukuppi

Korukuppi on yksinkertainen yhdistelmä pitsiä, posliinia ja liimalakkaa. Tiedättehän te - korut pyörivät pitkin pöytiä ja peilikaappia, ja toisinaan joutuu säikähtämään että lempparikoru on kokonaan hukkunut kun sitä ei tarvittaessa löydy mistään!

Posliinikuppi on Ikean saippuakulho ja pitsinauha ohuen ohutta, helposti paikalleen aseteltavaa vanhaa (mutta käyttämätöntä) nauhaa. Liimalakka jota käytin ei ehkä ollut tarkoitukseen kaikista parasta, on ns. tavallista liimalakkaa ja posliinitöille löytyy käsittääkseni myös omat erikoislakkansa, mutta ajoi asiansa kuitenkin  hienosti. Levitin lakkaa hyvin ohuen kerroksen pitsinauhan alle, asetin pitsin paikoilleen ja lakkasin heti päälle ohuelti. Ennen varsinaista korukuppia tein koeversion kirppisposliinilautaselle (paikkakunnan SPR:n Kontista sai asetteja ja/tai kuppeja 10snt/10kpl!) erilaisilla pitseillä ja totesin, että mahdollisimman ohut kerros liimalakkaa yhdistettynä mahdollisimman ohueen ja harvaan pitsiin antaa kaikista kauneimman lopputuloksen. Siis sellaisen, että nauha on vain aseteltu paikoilleen ilman mitään kiinnitysaineita ja että sen voi koska tahansa kääriä takaisin rullalle.

Tällä samalla tekniikallahan voisi tehdä vaikka mitä..! Mutta nyt tämän rouvan täytyy kyllä laittaa korvatulpat päähän etteivät ideat pääse valumaan toteutukseen asti, sillä luulen että pian tulee sanomista kun pöydällä (ja lattialla ja vaatekaapissa ja hyllynpäällä ja ja ja...) pyörii kasapäin juuri aloitettuja, keskeneräisiä  sekä viimeistelemättömiä töitä! ;)

Pussukkalaukku

Pitsityynyistä jäi jäljelle paitsi pitsiä, myös ajatus samaan tyyliin toteutetusta pienestä laukusta. Tyynykankaan metsästysreissuilla törmäsin ohuehkoon, kauniin sävyiseen harmaaseen markiisikankaaseen. Tyynyyn se ei sellaisenaan soveltunut, mutta laukkuun se on likaa ja kosteutta hylkivänä täydellistä.

Lisäksi että markiisikangas ja ylijäämäpitsit löysivät toisensa, löysin Tanjan kautta jättikukkaron ohjeen. Koska kukkaron muoto suorastaan kiljui lukkokehystä, pääsin testaamaan sellaisen kiinnittämistä.

Kokoa laukulla on n. 18 x 18 cm ja hihnan mitta on sellainen, että laukku tulee mukavasti lonkalle. Tällä kertaa liimasin pitsiliinan kangasliimalla paikoilleen ja varmistin kiinnittymisen ompelemalla liinan tiukimmista kohdista koneella. Onnistui hyvin näinkin ja parhaimman tuloksen saa kun säätää pistonpituuden kahden ja kolmen välille, jolloin ommel hukkuu neuloksen sisään. Pussukan muoto hieman kärsi paksusta pitsiliinakerroksesta - sivu jossa on merkki on kaavan mukainen, mutta pitsien puolelta pitsi vetää pussukan linjan turhan suoraksi.

Pussukan sivuihin ompelin lenkit, joihin saa kiinni hihnaan kiinnitetyt nipsut. Näin olkahihnan saa tarvittaessa irroitettua ja laukku toimii pelkkänä pussukkana. Nipsut löysin kirpputorilta hintaan  0,4e/3 kpl.

Lukkokehys itsessään oli yllättävän helppo kiinnittää, mutta sainpahan jälleen opetuksen mittaamisesta. Mittaa, mittaa ja mittaa silloin, kun piirrät kaavaa uusiksi. Kehyksen kiinnittäminen aavistuksen naftiin pussukkaan on hieman haastava tehtävä! Ja nyt tämä lähtee hakemaan lisää markiisia, näitä tullee vielä paljon lisää! :)

Pitsityynyt

Ihan ensiksi varoituksen sana - olen näistä tyynyistä  n i i n  haltioissani, etten malttaisi edes blogata niitä. Tässä taannoin totesin että olen äärettömän huono kehumaan itseäni missään asiassa, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla todeta että onnistuin näiden pitsityynyjen kanssa kohtalaisen hyvin. Ehkä syy oli jälleen pitkään ja hartaasti hautuneessa ideoinnissa?

Pitsityynyjä on vilahdellut sisustuslehdissä ja blogeissa jo jonkin aikaa. Eikä ihme, onhan se sääli heittää hukkaan tai marinoida kaapin perällä kauniita liinoja jos ei ihan ole perinteisiä pitsiliinaihmisiä. Omiani olen ajan kuluessa haalinut kirpputoreilta ja sukulaisilta, ja kun sopivat parit sattuivat vihdoin löytymään, pääsin ompelemaan.

Myös tyynynpäälliskangas aiheutti päänvaivaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa tyyny olisi ollut rouhea pellavasta ja pitsiliinoista koottu kokonaisuus. Kangaskaupassa kiertely ja pellavakankaiden hypistely kuitenkin herätti epäilyksen pellavaisen koristetyynyn soveltuvuudesta lapsiperheeseen. Lopulta hylkäsin pellavan (joka nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa) ja päädyin osittaiseen keinokuitukankaaseen sen helppohoitoisuuden takia.

Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään koristeeksi tiivisrakenteista pitsiliinaa jolloin liinan voi ommella helposti ompelukoneella pohjakankaaseen. Tykkäsin kuitenkin enemmän herkistä, harvemmista liinoista ja harsin liinat käsin paikoilleen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa ja nopeaa, mutta tarkkuus ja kärsivällisyys kannatti!

Ensimmäinen tyynyistä on puhtaanvalkoisista pitsiliinoista sommiteltu.

Ja se toinen luonnonvalkoisista, hivenen pellavansävyyn taittavista liinoista koottu kokonaisuus.  Kokoa molemmilla tyynyllä on n. 30 x 45 cm.

Tyynyjen takapuolelta löytyy nappilista, jonka ansiosta päällisen saa vaivattomasti irti pesua varten. Napit ovat kierrätettyjä vanhoja ihanuuksia, kaikki erilaisia.

 Jälkikäteen heräsi ajatus että näidenkin kanssa olisi ehkä voinut päästä helpommalla. Muistan etäisesti joskus kuulleeni sprayliimasta jolla voi liimata myös kankaalle, onnistuisikohan sillä pitsin kiinnitys paikalleen ompelua varten nuppineuloja helpommin? Onko kellään kokemusta tällaisista liimoista? Tai millä muulla tavalla olette kiinnittäneet pitsit töihinne? Nämä kokeilut kun eivät varmasti jää tähän. :)

PS. Tuo vanha matkalaukku on ihana! Pelastin sen roskalavatuomiolta, joskus toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre! Kävis vaikka kankaiden säilömiseen..

Kuinka paljon pitsilyhtyjä on liikaa?

Pitsilyhtyjä on syntynyt välitöinä harvakseltaan, yhteensä reilut kymmenkunta. Ihanan helppoja ja huolettomia tehdä, ja kauniita kuin kesäyöt. Ovat siis samoja kuin nämä aiemmat lyhdyt.

Eihän tuo uutena ostettu pitsi kyllä yllä kilpailemaan samassa sarjassa kapiopitsien kanssa, mutta söpö on sekin.

 Näistä lyhdyistä yksikään ei jäänyt itselle, vaikka mieluusti olisin kyllä pitänyt kaikki! ;)