Toiveesta ommeltua

Toiveesta syntyi vielä muutamat Peppi-essut. Näillä on kokoa 128 cm ja 62 cm, kangas ihanan pirteää polkadot-pilkkua. Isompaa essua ommellessani teki aavistuksen verran mieli ommella itsellekin essu, mutta ehkei se ole ihan niin ihana aikuisen päällä.. ;) Mutta kenties joku leivontaessu vähän samaan tapaan?

Toiveesta

Neuvolakortin kansia on jälleen valmistunut urakalla. Tein pöllökuosiset kannet tilauksesta ja siinä kankaita leikellessäni totesin, että näitähän tekis samalla useammat kerralla.

Pöllöjä syntyi kolmet. Kahdet kannet limenvihreällä vuorella valkoisine polkadot-pilkkuineen ja yhdet turkoosilla vuorella, myös pilkuin varustettuna.

Tavallisiin kansiin olen ommellut yhden luottokorttipaikan Kela-korttia varten, mutta nyt tein yhdet kannet kahdella korttipaikalla, jolloin neuvolakortin kannet palvelevat paremmin kaksosia. Tietysti molemmille kaksosista voisi olla omat neuvolakorttitaskunsa, mutta omassa käytössä toimivimmiksi ovat osoittautuneet yhdet kannet jotka sisältävät kaiken oleellisen - vähän vähemmän muistettavaa ( = unohdettavaa) otettavaksi neuvolakäynnille mukaan. Tokihan näissä voisi pitää eri-ikäistenkin sisarusten kortteja.

Ja sitten vielä söpöstelyä. Nämä kannet ovat aavistuksen pienemmät, korkeus on lähes sama kuin lasten ja/tai äidin neuvolakortissa. Näissä kortti pysyy napakasti paikoillaan, vaikka tokihan se noissa ylemmissäkin tallessa hyvin säilyy.

Nyt on siis ylimääräisiä kansia muutamat tarjolla jos jollain on tarvetta, me ei ihan näin monia tarvita. :)

Kummitytön Peppiessu

Tutulla kaavalla valmistui nopeasti "Peppiessu" pian 1-vuotiaalle kummitytölle, koossa 80-86 cm. Kaava on siis Mamu Designin Christina, jolla jo aiemmin tein mekoiksi/tunikoiksi essut. Käytäntö osoitti kuitenkin nopeasti, että vielä osittain konttaavalla naperolla helma saisi olla aavistuksen lyhyempi, jolloin liikkuminen on helpompaa. Siksi tässä versiossa helma jäi sentin lyhyemmäksi, vaikka muuten mitoitukseltaan essu onkin hieman reilu. Essu on vuoritettu ja kantattu, somisteeksi ompelin taskunsuuhun pienen pätkän pitsinauhaa. Tuo kangas on supersöpöä!

Rymyrensseleitä

Kaikki alkoi siitä, kun keväällä poikettiin luonto- ja erämessuilla. Ohimennen talouden herrahenkilö huomasi -innokas metsästäjä kun on- Saksan armeijan ylijäämävaraston myyntipisteen, jossa myytiin maastokuvioituja takkeja 0,50€/kpl ja nappasi sellaisen mukaansa. Kaupantekoa odotellessa väläytin, että näistähän tulisi hyvin pienelle väelle asiaankuuluvat metsästyshousut perinteiselle jokavuotiselle metsästysreissulle (herrasväki metsästää, muut pitävät rentoa oleilua mökissä ). Ehkä olisi pitänyt pitää ajatus omanaan, sillä paluuta ei ollut..

Kahdesta L-koon takista riitti juuri hyvin kolmiin 86-senttisiin pöksyihin. Kangas itsessään on varmasti rymyämistarkoitukseen laadukasta, kulutusta kestävää ja lian hyvin itseensä piilottavaa. Kaunistahan se ei mielestäni ole ja näiden tekeminen oli kyllä melkoisen itsetaistelun takana. Eihän tyttösille voi laittaa tällaista päälle! Onneksi (?) innokas metsästäjä tsemppasi vieressä, muuten olisi saattaneet jäädä housut tekemättä.

Housujen kaava on Ottobren peruskaava jota on muokattu omiin tarpeisiin sopivaksi. Tein housuista väljät jotta liikkuminen näissä olisi helpompaa, kangas ei nimittäin jousta tippaakaan. Tyttöjen housuihin laitoin limenvihreät resorit sekä vyötärölle että lahkeensuihin. Lisäksi sommittelin niihin pinetä rusettia, polvipaikkaa yms. somistetta, mutta sain pidettyä itsehillintäni kurissa. Lahjaksi meneviin poikien housuihin piti kuulemma ehdottomasti laittaa ruskeat resorit, sillä "eihän Poika voi muuten olla sorsapassissa muiden miesten kanssa puskassa!" Niinpä, miten en tullut ajatelleeksi..? ;)

PS. Kuulemma lahjaksi menneet housut olivat herrashenkilöiden mieleen ja reilun vuoden vanha poikakin oli tepastellut ylpeänä pöksyissään - olivathan ne samanlaiset kuin kaikilla isommillakin pojilla! Kiva että tuli tarpeeseen!

Neuvolakortin kansia

Heinä- ja elokuussa syntyi kahdelle ystävälleni maailmaan pieni ihminen, ensin prinssi ja joitakin viikkoja myöhemmin prinsessa. Nämä neuvolakortin kannet odottelivat valmiina saajiaan ja matkasivat tuoreille tulokkaille ja vanhemmille yhdessä PaaPiin Kilikattien kanssa.

Koska vauvojen sukupuolet eivät olleet ennakkoon tiedossa, tein neuvolakortin kansista reippaat sekä tytöille että pojille sopivat. Toisen vuori on sinipilkullinen ja toisessa samanlainen vihreä. Idea näissä on sama kuin aiemminkin.

Peppimekot

Peppimekon (Peppiessun) kaavan löysin Iinulta. Myös kangas on samasta paikasta tilattua, ohutta pehmeää vakosamettia. Mekot ovat 86 senttisiä, mutta yllätyksekseni helma jäi silti kohtalaisen lyhyeksi. Se ei kuitenkaan haittaa, eipähän jää helmat polvien alle kontatessa, mutta ajateltu kasvunvara jäi uupumaan. Vaikka eipä kai tämä malli tosiaan mekoksi alunperin ole tarkoitetukaan?

Essu on yksinkertainen ja nopea ommella - yksi etukappale ja kaksi takakappaletta yhteen ja lopuksi reunojen huolittelut vinokaitaleella. Etukappaleeseen ompelin lisäksi taskun. Saumurin puuttuessa kokeilin tehdä sivu- ja olkasaumat pussisaumalla, vaikka hyvin olisi varmasti pärjätty siksak-huolittelullakin. Jäljestä tuli siistimpää kuin uskalsin toivoakaan!

Hauskat ja kivan rempseät vaatekappaleet - eivät ole mekkoja mutteivät paitojakaan. Koekäyttäjät tykkäsivät!

Tilkkupeitto

Vihdoin saan julistaa ikuisuusprojektin ekan osan valmiiksi! Alunperin ajatus tilkkupeittoon sai alkunsa kangasvaraston suunnitellusta laihdutuskuurista, mikäs sen kätevämpi tapa hankkiutua eroon pienistä kangaspaloista. No, eihän se ihan onnistunut, sillä hurahdin säkkituolien myötä vaaleanpunaisen ja vihreän erilaisiin yhdistelmiin, joita onkin ihan kiitettävästi meille kulkeutunut. Toisaalta onneksi niin, sillä tykkään tämän peiton värityksestä hurjasti!

Kumpikin neitosista saa siis oman torkkupeittonsa, tässä ensimmäinen. Lintulippiksien kirjomisesta innostuneena kirjoin tilkkuihin juttuja ja kuvioita, mm. lempilaulun sanoja, syntymäpäivän strategisine mittoineen, hyppäsipä tilkkupeittoon lippiksen lintukin.  Myös peiton nurjalle puolelle applikoin etsittäväksi saman linnun.

Ihan kivuttomasti peiton kasaaminen ei sujunut. Tilkkutöissä millin heitto näköjään kertautuu nopeasti useammaksi milliksi ja jossain vaiheessa puhutaankin jo senteistä. Tästä kyllä opittiin ja seuraavalla kerralla täytyy olla supertarkka jotta ylimääräiseltä työltä viimeistelyvaiheessa säästytään. 

Peiton koko on n. 130 x 180cm, välissä 60 grammaista vanua. Tikkaukset tein käsin, mikäs sen mukavampaa puuhaa lämpiminä kesäiltoina kuistilla istuskellessa. Hurjan isohan peitto on neitosen kokoon nähden, mutta sanovat että lapset kasvavat nopeasti.. 

Torkkupeitosta tuli aikamoisen prinsessamainen, mikä on hassua - itseltä tuo vaihe taisi jäädä kokonaan elämättä. Oiskos tämä nyt sitten sitä prinsessavaiheen uutta tulemista? ;) 

Neuvolakortin kannet

Ystäväpiiriin syntyi pari kuukautta sitten pieni prinsessa. Uutta tulokasta lähti ilahduttamaan PaaPiin Kili-Katti, joka kuitenkin kaipasi jotain kylkeään lämmittämään pitkälle matkalle kohti uutta ystäväänsä. Ja mikäs sen tarpeellisempi olisikaan kuin neuvolakortin kannet! Tai näin ainakin itse parantumattomana esteetikkona tuumin, sillä omat kannet ovat kovassa käytössä ja (rumat) muoviset heitetty pois aikapäivää sitten. Niin ompelukone sanoi surrur ja valmista tuli!

Kannet avattuna; sisällä kaksi isoa taskua neuvolakortille ja esim. resepteille, ja kaksi pienempää taskua Kela-kortille ja muille tärkeille papereille.

Yksityiskohtien kanssa meinasi lähteä lapasesta pitseineen ja nauhoineen, mutta onneksi sain hillittyä itseni joten kuten. Toivottavasti tuli tarpeeseen ja saajakin (tässä tapauksessa vanhemmat) ovat tyytyväisiä. :)

Kesälierikoita, osa 2.

Tuttua juttua, jälleen. Meillä nämä hatut ovat kovassa käytössä päivittäin ja nyt tein tilauksesta kaksi lisää - pienempi n. 1-vuotiaalle ja isompi 2-vuotiaalle. Kokoina n. 48/50cm ja 50/52cm. Koska tilaushatuista on kyse, ompelin satiininauhoista kiristysnauhat niskaan, näin hatun kokoa saa tarvittaessa helposti muutettua muutamia senttejä. 

Lelukassi

Koska kotipihassa ei ole hiekkalaatikkoa, leikkimään lähdetään aina vaunuilla. Ja koska hiekkalelut kulkevat mukana vaunujen alaosan kopassa, keräillään niitä usein pitkin pihoja. Tilaus ulkolelukassille oli siis valtava! Kassi on ommeltu perinteisestä vahakankaasta, sellaisesta, jossa on paperinen toinen puoli. Ja koska kassista meinasi ison kokonsa puolesta tulla lötkö, tein myös vuoren samaisesta vahakankaasta. Mallia hain tästä ja tästä, mutta lopputulos on jälleen sovellus. Kassi koostuu kahdesta 90 x 60 cm suorakaitaleesta, joista on ommeltu neliömäinen pussukka. En löytänyt tarpeeksi pitkää vetoketjua, joten laitoin vastakkain kaksi 50 cm vetskaria. Ratkaisu on osoittautunut käytössä toimivammaksi kuin osasin odottaakaan.

Kassin vuoreksi olisin halunnut beige-valkoista pallovahakangasta, mutten löytänyt. Puna-valkoinen sai siis kelvata, ja ihan hauska siitä tuli näinkin. Kassin sisälle ompelin vielä lenkit ja lenkkeihin klipsut, joihin saa kiinni pienen pussukan esim. ylimääräiselle vaipalle, avaimille, tms. Kassin molempiin päihin tein taskut - meillä pitää olla kasapäin nenäliinoja mukana, hiekkakakut maistuvat neideille vähän liiankin hyvin! 

Asia, jota en ommellessa tullut ajatelleeksi oli vahakankaan herkkä rypistyminen. Ja koska kangas on osittain muovia ja osittain paperia (tai sen kaltaista), ei se suoristunutkaan ihan toivotulla tavalla ja osasta rytyistä jäi ihan jälki kankaan pintaan. Jälkiviisaana voisi todeta, että kangasmainen vahakangas olisi ollut parempi, mutta hyvä tämäkin on ja asiansa ajaa hienosti!

Tviit tviit!

Hattuja hattuja, jälleen hattuja! Yksi iso ilo lapsille ommellessa on se, että tulosta syntyy nopeasti. Jopa niin nopeasti, että olen ehtinyt tehdä muutaman tilaushatunkin. Lippiksen kaava on jälleen Ottobreta 3/2010, malli Coconut. Kooltaan vaaleanpunaiset hatut ovat n. 50cm ja sini-ruskeat n. 48cm.  Ruskea kangas on puuvillaa, ruudulliset vuoret vichyruutupuuvilla. Aplikoinneissa omia jämäkankaita, pitsiä ja nauhoja. Aluksi tein omille tytöille hatut hieman pienemmällä lipalla ja kiinnitysnauhat satiininauhasta, mutta käytössä huomasin hyvin nopeasti että lippa saisi olla reilumpi ja nauhatkin mielellään karkeammat. Tilaushattuihin siis lippaa isommaksi ja pehmeistä kengännauhoista kiinnitysnauhat. Toivottavasti toimii!

Kesälierikoita

Kun ilmat lämpenivät, kävivät pipot ja tumput tarpeettomiksi. Hatut eivät kuitenkaan ole meillä suosiossa, vaan lentävät päästä alta aikayksikön. Jotain oli siis tehtävä! Täydellisen hellehatun kaava löytyi Ottobre Kids 3/2010 -lehdestä, malli Sunny Fields. Kankaana jälleen uutta amybutleria ja vuorena ohuehkoa puuvillakangasta. Hattuja tuli alkuun vahingossa kolme, sillä ensimmäinen pallokuvioinen osoittautui aivan liian isoksi. Uusintayritykseen vähän enemmän tarkkuutta ja heti onnistui paremmin! Hukkaan ei silti mennyt väärän kokoinenkaan yksilö, hieman pienentämällä ja muokkaamalla siitä tuli nimpparilahja kummitytölle. Ja jippohan tässä hatussa on se, että lieri kulkee pitkällä otsalla varjostaen kokonaan sekä kasvot että korvat. Lisäsin malliin lisäksi solmimisnauhat sivuille, nyt ei saa tomerinkaan pikkuneiti hattua päästään - ainakaan kovin helposti!

Kesämekot

Kesällä syntyy kukkamekkoja! Sain pienen palasen tuota ihanan vihreää kukkakangasta jo aiemmin keväällä, tarkoituksena tehdä siitä mekko keltaisen synttärimekon kaveriksi. Kangasta oli kuitenkin reippaanlaisesti yhteen, mutta niukasti kahteen mekkoon. Jokusen viikon ajatus kypsyi mielessä ja tässä tulos!

Kaava mekkoon on oma, koko 80/86 cm.

Kottaraiset

Kevättalvella, kevään korvalla syntyi parvi kottaraisia. Osittain jämäkankaita, osittain uutta amybutleria. Ajatus linnuista on kypsynyt mielessä pitkään ja kun bongasin Tilda-kirjasta (jonka nimeä en enää valitettavasti muista) linnun kaavan ohjeineen, oli aivan pakko tehdä oma versio! Nämä pyrähtävät nyt jemmaan odottamaan varsinaista tehtäväänsä, jonka aika tulee sitten joskus vuoden-parin päästä. Siihen saakka - tsirptsirp! :)

Hernepussit

Lapsena rakastin päiväkodin hernepusseja. Koulussakin oli niitä. Ja nyt töissä on niitä! Omia meillä ei koskaan ollut, vaan nytpä on! Ja näillä tykkää leikkiä sekä lapset että äiti! ;) Idean numeroihin bongasin täältä, pussien toteutus enemmän tai vähemmän soveltaen.