Pitsityynyistä jäi jäljelle paitsi pitsiä, myös ajatus samaan tyyliin toteutetusta pienestä laukusta. Tyynykankaan metsästysreissuilla törmäsin ohuehkoon, kauniin sävyiseen harmaaseen markiisikankaaseen. Tyynyyn se ei sellaisenaan soveltunut, mutta laukkuun se on likaa ja kosteutta hylkivänä täydellistä.
Lisäksi että markiisikangas ja ylijäämäpitsit löysivät toisensa, löysin Tanjan kautta jättikukkaron ohjeen. Koska kukkaron muoto suorastaan kiljui lukkokehystä, pääsin testaamaan sellaisen kiinnittämistä.
Kokoa laukulla on n. 18 x 18 cm ja hihnan mitta on sellainen, että laukku tulee mukavasti lonkalle. Tällä kertaa liimasin pitsiliinan kangasliimalla paikoilleen ja varmistin kiinnittymisen ompelemalla liinan tiukimmista kohdista koneella. Onnistui hyvin näinkin ja parhaimman tuloksen saa kun säätää pistonpituuden kahden ja kolmen välille, jolloin ommel hukkuu neuloksen sisään. Pussukan muoto hieman kärsi paksusta pitsiliinakerroksesta - sivu jossa on merkki on kaavan mukainen, mutta pitsien puolelta pitsi vetää pussukan linjan turhan suoraksi.
Pussukan sivuihin ompelin lenkit, joihin saa kiinni hihnaan kiinnitetyt nipsut. Näin olkahihnan saa tarvittaessa irroitettua ja laukku toimii pelkkänä pussukkana. Nipsut löysin kirpputorilta hintaan 0,4e/3 kpl.
Lukkokehys itsessään oli yllättävän helppo kiinnittää, mutta sainpahan jälleen opetuksen mittaamisesta. Mittaa, mittaa ja mittaa silloin, kun piirrät kaavaa uusiksi. Kehyksen kiinnittäminen aavistuksen naftiin pussukkaan on hieman haastava tehtävä! Ja nyt tämä lähtee hakemaan lisää markiisia, näitä tullee vielä paljon lisää! :)
