Vanhoista kehyksistä uudeksi tauluksi

Bongasin kirpputorilta vähän onnettoman taulunkehyksen. Kehys oli kivan mallinen ja siinä oli kauniit koristeurat, mutta nitkui liitoksissaan ja pohjalevykin tippui käsiteltäessä. Värikään ei oikein vakuuttanut, ruskeanpunainen krakleeraus kermanvaalean pintamaalin alla. Hintaa sillä oli kuitenkin vain 1,4e, joten innosta pinkeänä haalin sen varastoon odottamaan visiota. Ja niitähän taas riitti!

Kehys sai pesun jälkeen pintaansa kerroksen valkoista maalia. Hankasin maalin kehykseen lähes kuivalla siveltimellä, jotta epätasaisuudet ja krakleerauskuvio jäivät näkyviin. Pahvinruskean pohjalevyn telasin vaaleanharmaaksi.

Miehellä on tapana käydä vuosittain pohjoisessa yhdistetyllä vaellus- ja kalastusreissulla, ja sieltä otettujen kuvien sekaan mahtuu helmiä joita mielellään katselee seinälläkin. Leikkasin askartelukartongista polaroid-kuvan kehyksiä, joilla rajasin kuusi yhteensopivaa kuvaa. Pyykkinarulle pienillä pyykkipojilla ripustettuina ne tuovat ulkoreissufiiliksen sisätiloihinkin.

Näitä kuviä katsellessa huomaan olevani ehkä vähän kade, yhteisistä retkeily/vaellusreissusta kun on jo vuosia aikaa.

Kahvia, kiitos.

Viimeisin näistä isoista maalaamistani tauluista on 'Kahvia, kiitos' (2010, akryyli kankaalle, koko 90 x 90 cm). En enää edes muista kuinka kauan suunnitelma kahvikuppitaulusta pyöri mielessäni - milloin suunnitelmassa oli hahmo halaamassa kuppia, milloin istumassa viehkosti reunalla uittaen varpaitaan maitokahvissa. Lyijykynäluonnoksia tätä taulua varten löysin kymmeniä ja suuntaa antavaksi malleiksi itse kuvattuja otoksiakin useita. Onneksi kuva hautui ajan kanssa, sillä siitä tuli juuri sellainen kuin toivoin. Käden ja silmän yhteistyö pelaa siis vielä, vaikka tauluja syntyykin harvakseltaan ja harjoittelun määrä on romahtanut.

Tätä taulua tehdessä tuli todettua että ruskean sävyillä maalaaminen on haastavaa! Palapelin piti aikanaan valmistua ruskean eri sävyissä, mutta silloin luovutin aikani yritettyäni. Haaste jäi silti voimaan ja tuli sekin siis nyt myöhemmin selätettyä. Seuraavaksi ehkä ne harmaan moninaiset sävyt? :)

PS. Anteeksi hieman suttuinen kuva, valon määrä ei tainnutkaan olla kuvaushetkellä riittävä..

Hajamielinen sininen

Saanko esitellä - ensimmäinen maalaamani taulu ja samalla ensimmäinen akryylimaalikokeilukin, Hajamielinen Sininen (2000). Taulu on kooltaan n. 80 x 75 cm, maalattu kankaalle. Kaikista tekemistäni tauluista tämä on edelleen ehdoton suosikkini, vaikka sinistä nykyään harvemmin missään muodossa käytänkään. Taulun pohjalta syntyi myöhemmin Purjehdus.

Jaksaakohan näitä taulupostauksia vanhoista maalauksista lukea kukaan? No, vahinko on jo tapahtunut, eikä jäljellä ole enää kuin yksi isompi maalaus. Joka sekään ei itse asiassa ole edes vanha, mutta siitä lisää tuonnempana. :)

Sitruuna

Sitruuna (2002) on maalattu akryylimaaleilla puulle. Taulu on 70 x 85 cm kokoinen. Mallina oli jostain mainoksesta bongattu otos sitruunasta, jossa ihastuin heti kuvan hehkuvan keltaisiin sävyihin. Siitä ajatuksesta lähdin sitten muokkaamaan omaa versiota, lopputulos on tässä. Tämäkin on maalattu kansalaisopiston öljyvärimaalauskurssilla ja jälleen maratontaktiikalla, kuinkas muutenkaan. :)

Palapeli

Yläaste- ja lukioaikaan maalasin aktiivisesti. Tauluja ei tullut kuitenkaan kuvattua ja ajan kanssa ne ovat jääneet seiniltäkin pois. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, jotain dokumentointia on tehtävä! Ja niin, ei se toisaalta ole ihme ettei näille tauluille ole löytynyt seinältä paikkaa, melkoiseksi väriterapiaksi osoittautuvat kun näin jälkikäteen niihin palaa.

Palapeli (2003) on maalattu akryylimaaleilla puulle. Taulu on kooltaan 80 x 80 cm, yksittäisen palan koko on n. 16 x 16 cm. Taulu valmistui hitaasti, kansalaisopiston öljyvärimaalausryhmässä aloitin tätä syksyn ensimmäisillä tunneilla ja keväällä kiireellä lopettelin. Toisaalta ongelma on aina ollut sama - suunniteltujen taulujen koot suurenevat joka kerta, ja aikaa tekemiseen kuluu tuntikaupalla.

Askel epämukavuusalueelle

Paperiaskarteluun en ole vuosiin juuri kajonnut. Kiinnostusta kyllä on, mutta korttien (hitusenkin monimutkaisempi) tekeminen, leimailu, skräppäys yms. ovat vieraita asioita ja termistön ymmärrykseni verrattavissa kaukomaiden kielen ymmärrykseen. Oon kyllä viettänyt tunnin jos toisenkin monien upeiden askartelublogien ääressä, hiljalleen kerännyt rohkeutta ja ihania papereita yms. pieniä tarvikkeita ja pyöritellyt niitä käsissäni.

Idea perhostaulusta kypsyi mielessä pitkään ja taulu syntyi nopeasti. Onhan tuo mallikin nyt tosi yksinkertainen, ei paljon taitoa vaadita, heh. Korkein rima taisi siis olla -kuten yleensäkin- oman pään sisällä.

Perhoset saavat kaverin sydäntaulusta jonka idea oli melko suora plagiaatti Annan sydänkortista. Sen rohkaisemana päädyin lopulta toteuttamaan perhostaulun, ja samalla napsuttelin sydämet sydäntaulua varten. Annalta on muuten peräisin uusi ihana äitikoru!

Nyt kun jää paperiaskartelun suhteen on rikottu ja kokemus oli positiivinen, voisi sitä kai uudelleenkin jotain yrittää?

Purjehdus

 Vihdoin jotain siveltimellä aikaan saatua! Maalaus on rakkaan rasittava harrastus - visiota on paljon, mutta käden ja silmän yhteistyö ei aina oikein tahdo osua yksiin. Ja mitä pitempi tauko maalaamiseen on tullut, sitä hankalampaa on jälleen päästä vauhtiin. Nykyään maalaan tosi harvoin mutta kun saan taulun valmiiksi, on se sitäkin antoisampaa.

Purjehdus (2009) on tilaustyö akryylimaaleilla 65 x 80 cm kankaalle. Taulun tuli olla sininen ja siitä piti löytyä purjevene - ja onhan siellä!