Kangasvaraston laihdutuskuuri

Menin osallistumaan kangastilaukseen. Ja vasta sitten kun olin jo klikannut "lähetä" -nappia tajusin, että ne kankaat eivät muuten mahdu mihinkään. Mutta tarpeeseen ne tulevat, tottakai, ja kannattaahan sitä kun kerran halvalla saa..!

Kangasvarastoa pitää siis laihduttaa nopeasti ja urakalla! Eriparikorit saivat uudet samanlaiset sisukset vanhasta kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ja tyynyt ompelin jämäpuuvillasta. Helppoa ja nopeaa, kangasta hyvin kuluttavaa. Jokin tyynyhullutus on selvästi meneillään, sillä niitä syntyisi niin paljon kuin vain jaksaisin suunnitella ja ommella. Tytöt kyllä tykkäävät peuhata tyynykasoissa, mutta mies oli ilmeisesti jo aavistuksen tuskastunut kun ei meinannut mahtua tyynyjen sekaan sohvalle. Lupasin, että osa häviää (vaatehuoneeseen).. ;)

PS. Sain TanjaV:ltä tunnustuksen, kiitos! Palaan asiaan myöhemmin, pitää hieman sulatella asiaa. :)

Ikkunapeili

Kun päivät lyhenevät ja muuttuvat sateisiksi, valokuvaaminen vaikeutuu huomattavasti. Ja vielä kun sisällä kotona on kaaos, valokuvaaminen -varsinkin peilin- tuntuu ylivoimaisen hankalalta. Nyt se on kuitenkin viimein tehty, onneksi, sillä tämäkin työ odotteli dokumentoimistaan valmiina melkein pari kuukautta!

Ikkunanpoka ehjine laseineen löytyi kirpputorilta. Hinta oli suolainen, mutta kehys suorastaan taisteli tiensä mukaani. Alunperin kehys oli tummuneen puun värinen, muutamia valkoisia maalinrippeitä ja kittitahroja oli siellä täällä. Lasit olivat ehjät ja vanhat ihanine "rantuineen". Tarkoitus oli tehdä ikkunanpokista valokuvakehys (kuten jo näiden pokien kanssa), mutta toinen lasiruutu rapsahti särölle kun varovasti irroittelin kiinnitykseen käytettyä kittiä. Harmitti vietävästi, mutta minkäs teet! Vaihtoehdot rajautuivat siis uuteen lasiin tai peileihin, ja kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Ikkunanpokat olivat hyvin erilaiset kuin aiemmin kunnostamani kehykset. Näissä lasit oli lyöty kiinni pienillä nauloilla ja varmistettu pysyvyys kitillä, jonka vuoksi pohjatöihin kului aikaa useampi tunti. Lisäksi haastetta toi se, että säröstä huolimatta halusin lasit irti mahdollisimman ehjinä. Rapsuttelun ja hiomisen jälkeen sutaisin kehysten pintaan huolimattoman maalikerroksen ja maalin kuivuttua hankasin aavistuksen hiekkapaperilla. Lasien tilalle kiinnitin liimamassalla peilit. Pitkään etsin vedintä/kahvaa/hakaa kiinnitettäväksi ikkunanpokan reunaan, enkä etsinnöistä huolimatta oikein löytänyt mieleistä. Päädyin lopulta rengasvetimeen, mutta se tulee varmasti vaihtumaan sikäli mikäli kirpputorilta tai vanhan tavaran liikkeestä "oikea" haka löytyy.

Ja Täydellisen Ikkunanpokan metsästys jatkuu...

Söpöt nappilistatyynyt

Kukaan ei varmasti enää usko että todella tykkään reippaista väreistä, kuten sivupalkin esittelyssä väitän. Tykkään, mutta tykkään yhä enemmän myös söpöstelyistä. Joku raja tosin söpöstelylläkin, mutta ainakaan vielä se ei ole tullut vastaan. Ehkä aktiivisimpien maalausvuosien väriyltäkylläisyys vaatii nyt vastapainonsa?

Raidallinen puuvillakangas on todella edullista metritavaraa Ikeasta ja siitä piti tulla kangasmuovikasseja. Vaan enpä raaskinut! Aikansa se pyöri pöydillä, kunnes tuskastuin alati lihovaan kangaskasaan ja aloitin kangasvaraston laihdutuskuurin. Hyvin keveni - kankaasta tuli nopeasti kaksi 45 x 45 cm nappilistalla helposti irroitettavaa tyynynpäällistä. Nappeina jälleen kierrätystavaraa ja somisteena uusvanhaa pitsinauhaa. Nämä päätynevät aikanaan tyttöjen valtakuntaan.

Vanhoista kehyksistä uudeksi tauluksi

Bongasin kirpputorilta vähän onnettoman taulunkehyksen. Kehys oli kivan mallinen ja siinä oli kauniit koristeurat, mutta nitkui liitoksissaan ja pohjalevykin tippui käsiteltäessä. Värikään ei oikein vakuuttanut, ruskeanpunainen krakleeraus kermanvaalean pintamaalin alla. Hintaa sillä oli kuitenkin vain 1,4e, joten innosta pinkeänä haalin sen varastoon odottamaan visiota. Ja niitähän taas riitti!

Kehys sai pesun jälkeen pintaansa kerroksen valkoista maalia. Hankasin maalin kehykseen lähes kuivalla siveltimellä, jotta epätasaisuudet ja krakleerauskuvio jäivät näkyviin. Pahvinruskean pohjalevyn telasin vaaleanharmaaksi.

Miehellä on tapana käydä vuosittain pohjoisessa yhdistetyllä vaellus- ja kalastusreissulla, ja sieltä otettujen kuvien sekaan mahtuu helmiä joita mielellään katselee seinälläkin. Leikkasin askartelukartongista polaroid-kuvan kehyksiä, joilla rajasin kuusi yhteensopivaa kuvaa. Pyykkinarulle pienillä pyykkipojilla ripustettuina ne tuovat ulkoreissufiiliksen sisätiloihinkin.

Näitä kuviä katsellessa huomaan olevani ehkä vähän kade, yhteisistä retkeily/vaellusreissusta kun on jo vuosia aikaa.

Pitsityynyt

Ihan ensiksi varoituksen sana - olen näistä tyynyistä  n i i n  haltioissani, etten malttaisi edes blogata niitä. Tässä taannoin totesin että olen äärettömän huono kehumaan itseäni missään asiassa, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla todeta että onnistuin näiden pitsityynyjen kanssa kohtalaisen hyvin. Ehkä syy oli jälleen pitkään ja hartaasti hautuneessa ideoinnissa?

Pitsityynyjä on vilahdellut sisustuslehdissä ja blogeissa jo jonkin aikaa. Eikä ihme, onhan se sääli heittää hukkaan tai marinoida kaapin perällä kauniita liinoja jos ei ihan ole perinteisiä pitsiliinaihmisiä. Omiani olen ajan kuluessa haalinut kirpputoreilta ja sukulaisilta, ja kun sopivat parit sattuivat vihdoin löytymään, pääsin ompelemaan.

Myös tyynynpäälliskangas aiheutti päänvaivaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa tyyny olisi ollut rouhea pellavasta ja pitsiliinoista koottu kokonaisuus. Kangaskaupassa kiertely ja pellavakankaiden hypistely kuitenkin herätti epäilyksen pellavaisen koristetyynyn soveltuvuudesta lapsiperheeseen. Lopulta hylkäsin pellavan (joka nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa) ja päädyin osittaiseen keinokuitukankaaseen sen helppohoitoisuuden takia.

Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään koristeeksi tiivisrakenteista pitsiliinaa jolloin liinan voi ommella helposti ompelukoneella pohjakankaaseen. Tykkäsin kuitenkin enemmän herkistä, harvemmista liinoista ja harsin liinat käsin paikoilleen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa ja nopeaa, mutta tarkkuus ja kärsivällisyys kannatti!

Ensimmäinen tyynyistä on puhtaanvalkoisista pitsiliinoista sommiteltu.

Ja se toinen luonnonvalkoisista, hivenen pellavansävyyn taittavista liinoista koottu kokonaisuus.  Kokoa molemmilla tyynyllä on n. 30 x 45 cm.

Tyynyjen takapuolelta löytyy nappilista, jonka ansiosta päällisen saa vaivattomasti irti pesua varten. Napit ovat kierrätettyjä vanhoja ihanuuksia, kaikki erilaisia.

 Jälkikäteen heräsi ajatus että näidenkin kanssa olisi ehkä voinut päästä helpommalla. Muistan etäisesti joskus kuulleeni sprayliimasta jolla voi liimata myös kankaalle, onnistuisikohan sillä pitsin kiinnitys paikalleen ompelua varten nuppineuloja helpommin? Onko kellään kokemusta tällaisista liimoista? Tai millä muulla tavalla olette kiinnittäneet pitsit töihinne? Nämä kokeilut kun eivät varmasti jää tähän. :)

PS. Tuo vanha matkalaukku on ihana! Pelastin sen roskalavatuomiolta, joskus toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre! Kävis vaikka kankaiden säilömiseen..

Pyykkipäivä

Vaikka taloudessa ei (vielä) ole tarvittu pyykkipoikia kuin muutaman kerran, innostuin tekstittämään niitä ison kasan. Tekstit leimasin vedenkestävällä musteella, jotta pyykkäri saa olla huoletta ripustellessaan pyykkejään ulos aurinkoon. Asiaankuuluvasti pyykkipojat on nimetty pyykkäämiseen liittyvillä sanoilla, mutta joukosta löytyy paljon myös tsemppaavia sanoja arjen kotitöihin - ilo, riemu, nauru, hymy..

Ei varmaan uusi idea, mutta en ainakaan muista mistä olen tämän päähäni saanut. :)

Kuinka paljon pitsilyhtyjä on liikaa?

Pitsilyhtyjä on syntynyt välitöinä harvakseltaan, yhteensä reilut kymmenkunta. Ihanan helppoja ja huolettomia tehdä, ja kauniita kuin kesäyöt. Ovat siis samoja kuin nämä aiemmat lyhdyt.

Eihän tuo uutena ostettu pitsi kyllä yllä kilpailemaan samassa sarjassa kapiopitsien kanssa, mutta söpö on sekin.

 Näistä lyhdyistä yksikään ei jäänyt itselle, vaikka mieluusti olisin kyllä pitänyt kaikki! ;)

Pitsilyhdyt

Idea pitsilyhdyistä on pyörinyt mielessä jo useamman kuukauden, mutta tarvittavia materiaaleja ei ollut heti saatavilla. Ohje löytyi jälleen kerran blogien ihmeellisestä maailmasta, tällä kertaa täältä. Sovelsin ohjetta sen verra, että kiinnitin pitsit lasipurkkeihin kuumaliimalla sprayliiman sijaan. Hyvin toimi sekin, tosin liiman kanssa saa olla hyvin varovainen jotta välttyy palovammoilta. En ihan onnistunut.

Isomman purkin pitsit ovat osa isompaa pitsiliinaa, varoen purin pyörylät irti ja ompelin ne toisiinsa kulmistaan kiinni. Tämän jälkeen hieman liimaa pitämään pitsi paikoillaan, ja valmista tuli. Pienemmän purkin pitsi on itseasiassa vanhasta kapiotyynyliinasta purettua. Itse liina oli jo rikkinäinen ja pitsikin paikoitellen purkautunut, mutta sitä paremmin se sopii uuteen tehtäväänsä lyhdyn somisteena. Koristeina lisäksi paperi- ja juuttinarua, satiininauhaa ja nappeja.

Eikös kesälläkin voi ihan hyvin poltella tuikkuja, kun kerran on näin romanttiset lyhdytkin?

Ikkunapeili

Vihdoin! Näitä vanhoja ikkunanpokia metsästettiin vaihtelevalla innokkuudella vuosien ajan pitkin kirpputoreja, sukulaisia ja käytetyn rakennustavaran myymälöitä. Ja sitten löytyi! Ikkunoiden iästä ei ole varmuutta, mutta käsin ovat veistetyt ja pitkät sivut olivat toisissaan kiinni puutapein. Kunnostaminen oli helppoa - ikkunat osiin, hieman hiomapaperia ja pesurättiä, ikkunoiden tilalle peilit ja valmista tuli! Kokoa ikkunoilla on n. 140 x 50 cm. Harmikseni eivät mahtuneet vierekkäin seinälle, mutta ehkä sitten joskus.. Tällä hetkellä toinen toimii eteisen peilinä ja toinen on ruokapöydän takana, tilan tuntua antamassa.

Sen verran mukavaa hiominen ja kunnostaminen oli, että kirpputoreilla olen silmäillyt ihan uudella tavalla vanhoja huonekaluja.. :)

Kottaraiset

Kevättalvella, kevään korvalla syntyi parvi kottaraisia. Osittain jämäkankaita, osittain uutta amybutleria. Ajatus linnuista on kypsynyt mielessä pitkään ja kun bongasin Tilda-kirjasta (jonka nimeä en enää valitettavasti muista) linnun kaavan ohjeineen, oli aivan pakko tehdä oma versio! Nämä pyrähtävät nyt jemmaan odottamaan varsinaista tehtäväänsä, jonka aika tulee sitten joskus vuoden-parin päästä. Siihen saakka - tsirptsirp! :)

Jotain tarpeellista ja jotain somaa..

Keittiöpyyhkeet syntyivät tarpeesta. Entiset olivat jo aikansa eläneitä, eivätkä muutenkaan suuri ilo silmälle. Hetken mietin tarvitsisiko näitä oikeastaan edes blogata, mutta menköön - ovat ne niin ihanan värisiä! Samasta syystä oli suorastaan pakko mallailla merkkiä pyyhkeiden nurkkaan ja sinnehän se tiensä vakituiseen löysikin.. Pyyhkeiden koko on n. 50 x 70 cm ja kangas paikallisesta kangasliikkeestä.

Vanhasta uutta

Olen niiiin huono heittämään mitään pois. Ja toisaalta, ei kai hyvää kannata hävittääkään! Joskus jämäpaloista voi saada aikaan jotain hyvinkin käyttökelpoista, kuten tällä kertaa kävi. Kuvan tyynyt ovat satiininauhoja lukuunottamatta täysin jämä- ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja. Suorakaiteen mallinen tyyny edessä on kokoelma kankaita jo aiemmin esitellyistä säkkituoleista ja kukkamekosta. Neliskanttinen tyyny takana on koottu vanhasta, kirppistuomion saaneesta sukulaistytön vanhasta kauluspaitatunikasta jonka kangas oli varsin herkullisen värinen! Seurakseen se sai vanhaa lakanaa, pitsiä ja nappeja mummon kätköistä. Täytteeksi tyynyihin purin ja pöyhin uuteen muotoon pari vanhaa lyttyyn istuttua sohvatyynyä. 

  

Oikein kun säästämällä säästin kangasta, sain tähteistä koottua vielä muutaman sydämen. Näissäkin kaikki materiaalit juuttinarua lukuunottamatta jämä- ja kierrätystavaraa.