Kangasvaraston laihdutuskuuri

Menin osallistumaan kangastilaukseen. Ja vasta sitten kun olin jo klikannut "lähetä" -nappia tajusin, että ne kankaat eivät muuten mahdu mihinkään. Mutta tarpeeseen ne tulevat, tottakai, ja kannattaahan sitä kun kerran halvalla saa..!

Kangasvarastoa pitää siis laihduttaa nopeasti ja urakalla! Eriparikorit saivat uudet samanlaiset sisukset vanhasta kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ja tyynyt ompelin jämäpuuvillasta. Helppoa ja nopeaa, kangasta hyvin kuluttavaa. Jokin tyynyhullutus on selvästi meneillään, sillä niitä syntyisi niin paljon kuin vain jaksaisin suunnitella ja ommella. Tytöt kyllä tykkäävät peuhata tyynykasoissa, mutta mies oli ilmeisesti jo aavistuksen tuskastunut kun ei meinannut mahtua tyynyjen sekaan sohvalle. Lupasin, että osa häviää (vaatehuoneeseen).. ;)

PS. Sain TanjaV:ltä tunnustuksen, kiitos! Palaan asiaan myöhemmin, pitää hieman sulatella asiaa. :)

Toiveesta ommeltua

Toiveesta syntyi vielä muutamat Peppi-essut. Näillä on kokoa 128 cm ja 62 cm, kangas ihanan pirteää polkadot-pilkkua. Isompaa essua ommellessani teki aavistuksen verran mieli ommella itsellekin essu, mutta ehkei se ole ihan niin ihana aikuisen päällä.. ;) Mutta kenties joku leivontaessu vähän samaan tapaan?

Toiveesta

Neuvolakortin kansia on jälleen valmistunut urakalla. Tein pöllökuosiset kannet tilauksesta ja siinä kankaita leikellessäni totesin, että näitähän tekis samalla useammat kerralla.

Pöllöjä syntyi kolmet. Kahdet kannet limenvihreällä vuorella valkoisine polkadot-pilkkuineen ja yhdet turkoosilla vuorella, myös pilkuin varustettuna.

Tavallisiin kansiin olen ommellut yhden luottokorttipaikan Kela-korttia varten, mutta nyt tein yhdet kannet kahdella korttipaikalla, jolloin neuvolakortin kannet palvelevat paremmin kaksosia. Tietysti molemmille kaksosista voisi olla omat neuvolakorttitaskunsa, mutta omassa käytössä toimivimmiksi ovat osoittautuneet yhdet kannet jotka sisältävät kaiken oleellisen - vähän vähemmän muistettavaa ( = unohdettavaa) otettavaksi neuvolakäynnille mukaan. Tokihan näissä voisi pitää eri-ikäistenkin sisarusten kortteja.

Ja sitten vielä söpöstelyä. Nämä kannet ovat aavistuksen pienemmät, korkeus on lähes sama kuin lasten ja/tai äidin neuvolakortissa. Näissä kortti pysyy napakasti paikoillaan, vaikka tokihan se noissa ylemmissäkin tallessa hyvin säilyy.

Nyt on siis ylimääräisiä kansia muutamat tarjolla jos jollain on tarvetta, me ei ihan näin monia tarvita. :)

Söpöt nappilistatyynyt

Kukaan ei varmasti enää usko että todella tykkään reippaista väreistä, kuten sivupalkin esittelyssä väitän. Tykkään, mutta tykkään yhä enemmän myös söpöstelyistä. Joku raja tosin söpöstelylläkin, mutta ainakaan vielä se ei ole tullut vastaan. Ehkä aktiivisimpien maalausvuosien väriyltäkylläisyys vaatii nyt vastapainonsa?

Raidallinen puuvillakangas on todella edullista metritavaraa Ikeasta ja siitä piti tulla kangasmuovikasseja. Vaan enpä raaskinut! Aikansa se pyöri pöydillä, kunnes tuskastuin alati lihovaan kangaskasaan ja aloitin kangasvaraston laihdutuskuurin. Hyvin keveni - kankaasta tuli nopeasti kaksi 45 x 45 cm nappilistalla helposti irroitettavaa tyynynpäällistä. Nappeina jälleen kierrätystavaraa ja somisteena uusvanhaa pitsinauhaa. Nämä päätynevät aikanaan tyttöjen valtakuntaan.

Kummitytön Peppiessu

Tutulla kaavalla valmistui nopeasti "Peppiessu" pian 1-vuotiaalle kummitytölle, koossa 80-86 cm. Kaava on siis Mamu Designin Christina, jolla jo aiemmin tein mekoiksi/tunikoiksi essut. Käytäntö osoitti kuitenkin nopeasti, että vielä osittain konttaavalla naperolla helma saisi olla aavistuksen lyhyempi, jolloin liikkuminen on helpompaa. Siksi tässä versiossa helma jäi sentin lyhyemmäksi, vaikka muuten mitoitukseltaan essu onkin hieman reilu. Essu on vuoritettu ja kantattu, somisteeksi ompelin taskunsuuhun pienen pätkän pitsinauhaa. Tuo kangas on supersöpöä!

Pussukkalaukku

Pitsityynyistä jäi jäljelle paitsi pitsiä, myös ajatus samaan tyyliin toteutetusta pienestä laukusta. Tyynykankaan metsästysreissuilla törmäsin ohuehkoon, kauniin sävyiseen harmaaseen markiisikankaaseen. Tyynyyn se ei sellaisenaan soveltunut, mutta laukkuun se on likaa ja kosteutta hylkivänä täydellistä.

Lisäksi että markiisikangas ja ylijäämäpitsit löysivät toisensa, löysin Tanjan kautta jättikukkaron ohjeen. Koska kukkaron muoto suorastaan kiljui lukkokehystä, pääsin testaamaan sellaisen kiinnittämistä.

Kokoa laukulla on n. 18 x 18 cm ja hihnan mitta on sellainen, että laukku tulee mukavasti lonkalle. Tällä kertaa liimasin pitsiliinan kangasliimalla paikoilleen ja varmistin kiinnittymisen ompelemalla liinan tiukimmista kohdista koneella. Onnistui hyvin näinkin ja parhaimman tuloksen saa kun säätää pistonpituuden kahden ja kolmen välille, jolloin ommel hukkuu neuloksen sisään. Pussukan muoto hieman kärsi paksusta pitsiliinakerroksesta - sivu jossa on merkki on kaavan mukainen, mutta pitsien puolelta pitsi vetää pussukan linjan turhan suoraksi.

Pussukan sivuihin ompelin lenkit, joihin saa kiinni hihnaan kiinnitetyt nipsut. Näin olkahihnan saa tarvittaessa irroitettua ja laukku toimii pelkkänä pussukkana. Nipsut löysin kirpputorilta hintaan  0,4e/3 kpl.

Lukkokehys itsessään oli yllättävän helppo kiinnittää, mutta sainpahan jälleen opetuksen mittaamisesta. Mittaa, mittaa ja mittaa silloin, kun piirrät kaavaa uusiksi. Kehyksen kiinnittäminen aavistuksen naftiin pussukkaan on hieman haastava tehtävä! Ja nyt tämä lähtee hakemaan lisää markiisia, näitä tullee vielä paljon lisää! :)

Pitsityynyt

Ihan ensiksi varoituksen sana - olen näistä tyynyistä  n i i n  haltioissani, etten malttaisi edes blogata niitä. Tässä taannoin totesin että olen äärettömän huono kehumaan itseäni missään asiassa, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla todeta että onnistuin näiden pitsityynyjen kanssa kohtalaisen hyvin. Ehkä syy oli jälleen pitkään ja hartaasti hautuneessa ideoinnissa?

Pitsityynyjä on vilahdellut sisustuslehdissä ja blogeissa jo jonkin aikaa. Eikä ihme, onhan se sääli heittää hukkaan tai marinoida kaapin perällä kauniita liinoja jos ei ihan ole perinteisiä pitsiliinaihmisiä. Omiani olen ajan kuluessa haalinut kirpputoreilta ja sukulaisilta, ja kun sopivat parit sattuivat vihdoin löytymään, pääsin ompelemaan.

Myös tyynynpäälliskangas aiheutti päänvaivaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa tyyny olisi ollut rouhea pellavasta ja pitsiliinoista koottu kokonaisuus. Kangaskaupassa kiertely ja pellavakankaiden hypistely kuitenkin herätti epäilyksen pellavaisen koristetyynyn soveltuvuudesta lapsiperheeseen. Lopulta hylkäsin pellavan (joka nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa) ja päädyin osittaiseen keinokuitukankaaseen sen helppohoitoisuuden takia.

Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään koristeeksi tiivisrakenteista pitsiliinaa jolloin liinan voi ommella helposti ompelukoneella pohjakankaaseen. Tykkäsin kuitenkin enemmän herkistä, harvemmista liinoista ja harsin liinat käsin paikoilleen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa ja nopeaa, mutta tarkkuus ja kärsivällisyys kannatti!

Ensimmäinen tyynyistä on puhtaanvalkoisista pitsiliinoista sommiteltu.

Ja se toinen luonnonvalkoisista, hivenen pellavansävyyn taittavista liinoista koottu kokonaisuus.  Kokoa molemmilla tyynyllä on n. 30 x 45 cm.

Tyynyjen takapuolelta löytyy nappilista, jonka ansiosta päällisen saa vaivattomasti irti pesua varten. Napit ovat kierrätettyjä vanhoja ihanuuksia, kaikki erilaisia.

 Jälkikäteen heräsi ajatus että näidenkin kanssa olisi ehkä voinut päästä helpommalla. Muistan etäisesti joskus kuulleeni sprayliimasta jolla voi liimata myös kankaalle, onnistuisikohan sillä pitsin kiinnitys paikalleen ompelua varten nuppineuloja helpommin? Onko kellään kokemusta tällaisista liimoista? Tai millä muulla tavalla olette kiinnittäneet pitsit töihinne? Nämä kokeilut kun eivät varmasti jää tähän. :)

PS. Tuo vanha matkalaukku on ihana! Pelastin sen roskalavatuomiolta, joskus toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre! Kävis vaikka kankaiden säilömiseen..

Kangasmuovikasseja

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kangaskassit muovikassin kaavalla! Ensimmäisen kerran näitä on suunniteltu vuosia sitten, jolloin ompelin kasan ns. tavallisia kangaskasseja. Ne eivät kuitenkaan palvelleet toivotulla tavalla kauppakasseina ja ajatus kangaskassista muovikassin kaavalla heräsi. (Kuvassa kassi on näköjään taiteltu vinoon, suora se ainakin vielä ommellessa oli.)

Ja niin.. olisipa vaan silloin tullut tehtyä, niin helppo, nopea ja yksinkertainen tämä projekti oli! Ainoa asia joka projektia hieman hidasti oli se, että koekäytin samalla ostokandidaattisaumuria, enkä ollut aivan sinut laitteen kanssa. Reilussa tunnissa kasseja syntyi silti kolme.

Kankaat ovat Ikeasta, hinta-laatusuhteeltaan täydellisiä tähän ompelutyöhön! Paksuja ja tukevia mutta kuitenkin edullisia. Vielä kun muistaisi ottaa kassit mukaan kauppaan..

Rymyrensseleitä

Kaikki alkoi siitä, kun keväällä poikettiin luonto- ja erämessuilla. Ohimennen talouden herrahenkilö huomasi -innokas metsästäjä kun on- Saksan armeijan ylijäämävaraston myyntipisteen, jossa myytiin maastokuvioituja takkeja 0,50€/kpl ja nappasi sellaisen mukaansa. Kaupantekoa odotellessa väläytin, että näistähän tulisi hyvin pienelle väelle asiaankuuluvat metsästyshousut perinteiselle jokavuotiselle metsästysreissulle (herrasväki metsästää, muut pitävät rentoa oleilua mökissä ). Ehkä olisi pitänyt pitää ajatus omanaan, sillä paluuta ei ollut..

Kahdesta L-koon takista riitti juuri hyvin kolmiin 86-senttisiin pöksyihin. Kangas itsessään on varmasti rymyämistarkoitukseen laadukasta, kulutusta kestävää ja lian hyvin itseensä piilottavaa. Kaunistahan se ei mielestäni ole ja näiden tekeminen oli kyllä melkoisen itsetaistelun takana. Eihän tyttösille voi laittaa tällaista päälle! Onneksi (?) innokas metsästäjä tsemppasi vieressä, muuten olisi saattaneet jäädä housut tekemättä.

Housujen kaava on Ottobren peruskaava jota on muokattu omiin tarpeisiin sopivaksi. Tein housuista väljät jotta liikkuminen näissä olisi helpompaa, kangas ei nimittäin jousta tippaakaan. Tyttöjen housuihin laitoin limenvihreät resorit sekä vyötärölle että lahkeensuihin. Lisäksi sommittelin niihin pinetä rusettia, polvipaikkaa yms. somistetta, mutta sain pidettyä itsehillintäni kurissa. Lahjaksi meneviin poikien housuihin piti kuulemma ehdottomasti laittaa ruskeat resorit, sillä "eihän Poika voi muuten olla sorsapassissa muiden miesten kanssa puskassa!" Niinpä, miten en tullut ajatelleeksi..? ;)

PS. Kuulemma lahjaksi menneet housut olivat herrashenkilöiden mieleen ja reilun vuoden vanha poikakin oli tepastellut ylpeänä pöksyissään - olivathan ne samanlaiset kuin kaikilla isommillakin pojilla! Kiva että tuli tarpeeseen!

Neuvolakortin kansia

Heinä- ja elokuussa syntyi kahdelle ystävälleni maailmaan pieni ihminen, ensin prinssi ja joitakin viikkoja myöhemmin prinsessa. Nämä neuvolakortin kannet odottelivat valmiina saajiaan ja matkasivat tuoreille tulokkaille ja vanhemmille yhdessä PaaPiin Kilikattien kanssa.

Koska vauvojen sukupuolet eivät olleet ennakkoon tiedossa, tein neuvolakortin kansista reippaat sekä tytöille että pojille sopivat. Toisen vuori on sinipilkullinen ja toisessa samanlainen vihreä. Idea näissä on sama kuin aiemminkin.

Peppimekot

Peppimekon (Peppiessun) kaavan löysin Iinulta. Myös kangas on samasta paikasta tilattua, ohutta pehmeää vakosamettia. Mekot ovat 86 senttisiä, mutta yllätyksekseni helma jäi silti kohtalaisen lyhyeksi. Se ei kuitenkaan haittaa, eipähän jää helmat polvien alle kontatessa, mutta ajateltu kasvunvara jäi uupumaan. Vaikka eipä kai tämä malli tosiaan mekoksi alunperin ole tarkoitetukaan?

Essu on yksinkertainen ja nopea ommella - yksi etukappale ja kaksi takakappaletta yhteen ja lopuksi reunojen huolittelut vinokaitaleella. Etukappaleeseen ompelin lisäksi taskun. Saumurin puuttuessa kokeilin tehdä sivu- ja olkasaumat pussisaumalla, vaikka hyvin olisi varmasti pärjätty siksak-huolittelullakin. Jäljestä tuli siistimpää kuin uskalsin toivoakaan!

Hauskat ja kivan rempseät vaatekappaleet - eivät ole mekkoja mutteivät paitojakaan. Koekäyttäjät tykkäsivät!

Tilkkupeitto

Vihdoin saan julistaa ikuisuusprojektin ekan osan valmiiksi! Alunperin ajatus tilkkupeittoon sai alkunsa kangasvaraston suunnitellusta laihdutuskuurista, mikäs sen kätevämpi tapa hankkiutua eroon pienistä kangaspaloista. No, eihän se ihan onnistunut, sillä hurahdin säkkituolien myötä vaaleanpunaisen ja vihreän erilaisiin yhdistelmiin, joita onkin ihan kiitettävästi meille kulkeutunut. Toisaalta onneksi niin, sillä tykkään tämän peiton värityksestä hurjasti!

Kumpikin neitosista saa siis oman torkkupeittonsa, tässä ensimmäinen. Lintulippiksien kirjomisesta innostuneena kirjoin tilkkuihin juttuja ja kuvioita, mm. lempilaulun sanoja, syntymäpäivän strategisine mittoineen, hyppäsipä tilkkupeittoon lippiksen lintukin.  Myös peiton nurjalle puolelle applikoin etsittäväksi saman linnun.

Ihan kivuttomasti peiton kasaaminen ei sujunut. Tilkkutöissä millin heitto näköjään kertautuu nopeasti useammaksi milliksi ja jossain vaiheessa puhutaankin jo senteistä. Tästä kyllä opittiin ja seuraavalla kerralla täytyy olla supertarkka jotta ylimääräiseltä työltä viimeistelyvaiheessa säästytään. 

Peiton koko on n. 130 x 180cm, välissä 60 grammaista vanua. Tikkaukset tein käsin, mikäs sen mukavampaa puuhaa lämpiminä kesäiltoina kuistilla istuskellessa. Hurjan isohan peitto on neitosen kokoon nähden, mutta sanovat että lapset kasvavat nopeasti.. 

Torkkupeitosta tuli aikamoisen prinsessamainen, mikä on hassua - itseltä tuo vaihe taisi jäädä kokonaan elämättä. Oiskos tämä nyt sitten sitä prinsessavaiheen uutta tulemista? ;) 

Tikkaan, tikkaan..

Lähellä valmista ollaan! Tällaista on luvassa lisää muutaman päivän päästä. Nyt takaisin tikkaamaan..

Neuvolakortin kannet

Ystäväpiiriin syntyi pari kuukautta sitten pieni prinsessa. Uutta tulokasta lähti ilahduttamaan PaaPiin Kili-Katti, joka kuitenkin kaipasi jotain kylkeään lämmittämään pitkälle matkalle kohti uutta ystäväänsä. Ja mikäs sen tarpeellisempi olisikaan kuin neuvolakortin kannet! Tai näin ainakin itse parantumattomana esteetikkona tuumin, sillä omat kannet ovat kovassa käytössä ja (rumat) muoviset heitetty pois aikapäivää sitten. Niin ompelukone sanoi surrur ja valmista tuli!

Kannet avattuna; sisällä kaksi isoa taskua neuvolakortille ja esim. resepteille, ja kaksi pienempää taskua Kela-kortille ja muille tärkeille papereille.

Yksityiskohtien kanssa meinasi lähteä lapasesta pitseineen ja nauhoineen, mutta onneksi sain hillittyä itseni joten kuten. Toivottavasti tuli tarpeeseen ja saajakin (tässä tapauksessa vanhemmat) ovat tyytyväisiä. :)

Kesälierikoita, osa 2.

Tuttua juttua, jälleen. Meillä nämä hatut ovat kovassa käytössä päivittäin ja nyt tein tilauksesta kaksi lisää - pienempi n. 1-vuotiaalle ja isompi 2-vuotiaalle. Kokoina n. 48/50cm ja 50/52cm. Koska tilaushatuista on kyse, ompelin satiininauhoista kiristysnauhat niskaan, näin hatun kokoa saa tarvittaessa helposti muutettua muutamia senttejä. 

Lelukassi

Koska kotipihassa ei ole hiekkalaatikkoa, leikkimään lähdetään aina vaunuilla. Ja koska hiekkalelut kulkevat mukana vaunujen alaosan kopassa, keräillään niitä usein pitkin pihoja. Tilaus ulkolelukassille oli siis valtava! Kassi on ommeltu perinteisestä vahakankaasta, sellaisesta, jossa on paperinen toinen puoli. Ja koska kassista meinasi ison kokonsa puolesta tulla lötkö, tein myös vuoren samaisesta vahakankaasta. Mallia hain tästä ja tästä, mutta lopputulos on jälleen sovellus. Kassi koostuu kahdesta 90 x 60 cm suorakaitaleesta, joista on ommeltu neliömäinen pussukka. En löytänyt tarpeeksi pitkää vetoketjua, joten laitoin vastakkain kaksi 50 cm vetskaria. Ratkaisu on osoittautunut käytössä toimivammaksi kuin osasin odottaakaan.

Kassin vuoreksi olisin halunnut beige-valkoista pallovahakangasta, mutten löytänyt. Puna-valkoinen sai siis kelvata, ja ihan hauska siitä tuli näinkin. Kassin sisälle ompelin vielä lenkit ja lenkkeihin klipsut, joihin saa kiinni pienen pussukan esim. ylimääräiselle vaipalle, avaimille, tms. Kassin molempiin päihin tein taskut - meillä pitää olla kasapäin nenäliinoja mukana, hiekkakakut maistuvat neideille vähän liiankin hyvin! 

Asia, jota en ommellessa tullut ajatelleeksi oli vahakankaan herkkä rypistyminen. Ja koska kangas on osittain muovia ja osittain paperia (tai sen kaltaista), ei se suoristunutkaan ihan toivotulla tavalla ja osasta rytyistä jäi ihan jälki kankaan pintaan. Jälkiviisaana voisi todeta, että kangasmainen vahakangas olisi ollut parempi, mutta hyvä tämäkin on ja asiansa ajaa hienosti!