Ikkunapeili

Kun päivät lyhenevät ja muuttuvat sateisiksi, valokuvaaminen vaikeutuu huomattavasti. Ja vielä kun sisällä kotona on kaaos, valokuvaaminen -varsinkin peilin- tuntuu ylivoimaisen hankalalta. Nyt se on kuitenkin viimein tehty, onneksi, sillä tämäkin työ odotteli dokumentoimistaan valmiina melkein pari kuukautta!

Ikkunanpoka ehjine laseineen löytyi kirpputorilta. Hinta oli suolainen, mutta kehys suorastaan taisteli tiensä mukaani. Alunperin kehys oli tummuneen puun värinen, muutamia valkoisia maalinrippeitä ja kittitahroja oli siellä täällä. Lasit olivat ehjät ja vanhat ihanine "rantuineen". Tarkoitus oli tehdä ikkunanpokista valokuvakehys (kuten jo näiden pokien kanssa), mutta toinen lasiruutu rapsahti särölle kun varovasti irroittelin kiinnitykseen käytettyä kittiä. Harmitti vietävästi, mutta minkäs teet! Vaihtoehdot rajautuivat siis uuteen lasiin tai peileihin, ja kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Ikkunanpokat olivat hyvin erilaiset kuin aiemmin kunnostamani kehykset. Näissä lasit oli lyöty kiinni pienillä nauloilla ja varmistettu pysyvyys kitillä, jonka vuoksi pohjatöihin kului aikaa useampi tunti. Lisäksi haastetta toi se, että säröstä huolimatta halusin lasit irti mahdollisimman ehjinä. Rapsuttelun ja hiomisen jälkeen sutaisin kehysten pintaan huolimattoman maalikerroksen ja maalin kuivuttua hankasin aavistuksen hiekkapaperilla. Lasien tilalle kiinnitin liimamassalla peilit. Pitkään etsin vedintä/kahvaa/hakaa kiinnitettäväksi ikkunanpokan reunaan, enkä etsinnöistä huolimatta oikein löytänyt mieleistä. Päädyin lopulta rengasvetimeen, mutta se tulee varmasti vaihtumaan sikäli mikäli kirpputorilta tai vanhan tavaran liikkeestä "oikea" haka löytyy.

Ja Täydellisen Ikkunanpokan metsästys jatkuu...

Vanhoista kehyksistä uudeksi tauluksi

Bongasin kirpputorilta vähän onnettoman taulunkehyksen. Kehys oli kivan mallinen ja siinä oli kauniit koristeurat, mutta nitkui liitoksissaan ja pohjalevykin tippui käsiteltäessä. Värikään ei oikein vakuuttanut, ruskeanpunainen krakleeraus kermanvaalean pintamaalin alla. Hintaa sillä oli kuitenkin vain 1,4e, joten innosta pinkeänä haalin sen varastoon odottamaan visiota. Ja niitähän taas riitti!

Kehys sai pesun jälkeen pintaansa kerroksen valkoista maalia. Hankasin maalin kehykseen lähes kuivalla siveltimellä, jotta epätasaisuudet ja krakleerauskuvio jäivät näkyviin. Pahvinruskean pohjalevyn telasin vaaleanharmaaksi.

Miehellä on tapana käydä vuosittain pohjoisessa yhdistetyllä vaellus- ja kalastusreissulla, ja sieltä otettujen kuvien sekaan mahtuu helmiä joita mielellään katselee seinälläkin. Leikkasin askartelukartongista polaroid-kuvan kehyksiä, joilla rajasin kuusi yhteensopivaa kuvaa. Pyykkinarulle pienillä pyykkipojilla ripustettuina ne tuovat ulkoreissufiiliksen sisätiloihinkin.

Näitä kuviä katsellessa huomaan olevani ehkä vähän kade, yhteisistä retkeily/vaellusreissusta kun on jo vuosia aikaa.

Pitsityynyt

Ihan ensiksi varoituksen sana - olen näistä tyynyistä  n i i n  haltioissani, etten malttaisi edes blogata niitä. Tässä taannoin totesin että olen äärettömän huono kehumaan itseäni missään asiassa, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla todeta että onnistuin näiden pitsityynyjen kanssa kohtalaisen hyvin. Ehkä syy oli jälleen pitkään ja hartaasti hautuneessa ideoinnissa?

Pitsityynyjä on vilahdellut sisustuslehdissä ja blogeissa jo jonkin aikaa. Eikä ihme, onhan se sääli heittää hukkaan tai marinoida kaapin perällä kauniita liinoja jos ei ihan ole perinteisiä pitsiliinaihmisiä. Omiani olen ajan kuluessa haalinut kirpputoreilta ja sukulaisilta, ja kun sopivat parit sattuivat vihdoin löytymään, pääsin ompelemaan.

Myös tyynynpäälliskangas aiheutti päänvaivaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa tyyny olisi ollut rouhea pellavasta ja pitsiliinoista koottu kokonaisuus. Kangaskaupassa kiertely ja pellavakankaiden hypistely kuitenkin herätti epäilyksen pellavaisen koristetyynyn soveltuvuudesta lapsiperheeseen. Lopulta hylkäsin pellavan (joka nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa) ja päädyin osittaiseen keinokuitukankaaseen sen helppohoitoisuuden takia.

Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään koristeeksi tiivisrakenteista pitsiliinaa jolloin liinan voi ommella helposti ompelukoneella pohjakankaaseen. Tykkäsin kuitenkin enemmän herkistä, harvemmista liinoista ja harsin liinat käsin paikoilleen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa ja nopeaa, mutta tarkkuus ja kärsivällisyys kannatti!

Ensimmäinen tyynyistä on puhtaanvalkoisista pitsiliinoista sommiteltu.

Ja se toinen luonnonvalkoisista, hivenen pellavansävyyn taittavista liinoista koottu kokonaisuus.  Kokoa molemmilla tyynyllä on n. 30 x 45 cm.

Tyynyjen takapuolelta löytyy nappilista, jonka ansiosta päällisen saa vaivattomasti irti pesua varten. Napit ovat kierrätettyjä vanhoja ihanuuksia, kaikki erilaisia.

 Jälkikäteen heräsi ajatus että näidenkin kanssa olisi ehkä voinut päästä helpommalla. Muistan etäisesti joskus kuulleeni sprayliimasta jolla voi liimata myös kankaalle, onnistuisikohan sillä pitsin kiinnitys paikalleen ompelua varten nuppineuloja helpommin? Onko kellään kokemusta tällaisista liimoista? Tai millä muulla tavalla olette kiinnittäneet pitsit töihinne? Nämä kokeilut kun eivät varmasti jää tähän. :)

PS. Tuo vanha matkalaukku on ihana! Pelastin sen roskalavatuomiolta, joskus toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre! Kävis vaikka kankaiden säilömiseen..

Ikkunapeili

Vihdoin! Näitä vanhoja ikkunanpokia metsästettiin vaihtelevalla innokkuudella vuosien ajan pitkin kirpputoreja, sukulaisia ja käytetyn rakennustavaran myymälöitä. Ja sitten löytyi! Ikkunoiden iästä ei ole varmuutta, mutta käsin ovat veistetyt ja pitkät sivut olivat toisissaan kiinni puutapein. Kunnostaminen oli helppoa - ikkunat osiin, hieman hiomapaperia ja pesurättiä, ikkunoiden tilalle peilit ja valmista tuli! Kokoa ikkunoilla on n. 140 x 50 cm. Harmikseni eivät mahtuneet vierekkäin seinälle, mutta ehkä sitten joskus.. Tällä hetkellä toinen toimii eteisen peilinä ja toinen on ruokapöydän takana, tilan tuntua antamassa.

Sen verran mukavaa hiominen ja kunnostaminen oli, että kirpputoreilla olen silmäillyt ihan uudella tavalla vanhoja huonekaluja.. :)