sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Tilan nimikyltti



En tiedä miksi tätä virallisesti tulisi kutsua, tilan nimikyltti on ehkä osuvin nimitys? Kyseessä on siis talon seinään kiinnitettävä, noin 40 x 50 cm kokoinen, paikkaa ja rakennusta kuvaava metallinen kyltti rakennusvuosilukuineen. Tämä syntyi yhteistyössä miehen kanssa joululahjaksi jokunen vuosi takaperin. Siluetti mökistä kallioineen, kivineen ja puineen on tyylitelty valokuvasta. Sen jälkeen kuvaa on yksinkertaistettu rankalla kädellä, jotta metallin leikkaaminen laserilla onnistuisi. Tilan nimeä ja vuosilukua pyörittelin sekä valmiina fontteina että käsinkirjoitettuna, ja päädyin lopulta käsinkirjoitettuun sen persoonallisemman fiiliksen takia. Luonnoksen luovutin miehelle, joka töissä sitten leikkasi ja maalasi siluetin. Ja onnistuihan se, vaikka aika paljon kompromisseja kuvan yksityiskohtien kanssa jouduttiin tekemään.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Purjehdus

 Vihdoin jotain siveltimellä aikaan saatua! Maalaus on rakkaan rasittava harrastus - visiota on paljon, mutta käden ja silmän yhteistyö ei aina oikein tahdo osua yksiin. Ja mitä pitempi tauko maalaamiseen on tullut, sitä hankalampaa on jälleen päästä vauhtiin. Nykyään maalaan tosi harvoin mutta kun saan taulun valmiiksi, on se sitäkin antoisampaa.


Purjehdus (2009) on tilaustyö akryylimaaleilla 65 x 80 cm kankaalle. Taulun tuli olla sininen ja siitä piti löytyä purjevene - ja onhan siellä!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kuinka paljon pitsilyhtyjä on liikaa?





Pitsilyhtyjä on syntynyt välitöinä harvakseltaan, yhteensä reilut kymmenkunta. Ihanan helppoja ja huolettomia tehdä, ja kauniita kuin kesäyöt. Ovat siis samoja kuin nämä aiemmat lyhdyt.



Eihän tuo uutena ostettu pitsi kyllä yllä kilpailemaan samassa sarjassa kapiopitsien kanssa, mutta söpö on sekin.



 Näistä lyhdyistä yksikään ei jäänyt itselle, vaikka mieluusti olisin kyllä pitänyt kaikki! ;)

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Ruskeat puuhelmet


Olen pitkään haikaillut huolettoman kesäkorun perään. Vaatimuksena korulle oli samalla yksinkertaisuus ja runsaus, lisäksi koru saisi olla luonnollinen. Ei löytynyt valmiina sopivaa, mutta kynnys tehdä koru itse oli melkoinen. Piipahdin muissa asioissa Sinellissä ja sieltä mukaan tarttui ihania puuhelmiä ja tarpeeksi yksinkertainen mutta samalla näyttävä malli, jota rohkenin testaamaan.


Ja tekeminen oli helppoa! Ja nopeaa! Näitä lisää eri värisiä, mittaisia, näköisiä ja tuntuisia! :)


Nahkajäljitelmänauha ja osa puuhelmistä Sinellistä, mattapintaiset puuhelmet ja kirkkaat muovihelmet omasta keräilylaatikosta.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Tilkkupeitto


Vihdoin saan julistaa ikuisuusprojektin ekan osan valmiiksi! Alunperin ajatus tilkkupeittoon sai alkunsa kangasvaraston suunnitellusta laihdutuskuurista, mikäs sen kätevämpi tapa hankkiutua eroon pienistä kangaspaloista. No, eihän se ihan onnistunut, sillä hurahdin säkkituolien myötä vaaleanpunaisen ja vihreän erilaisiin yhdistelmiin, joita onkin ihan kiitettävästi meille kulkeutunut. Toisaalta onneksi niin, sillä tykkään tämän peiton värityksestä hurjasti!

Kumpikin neitosista saa siis oman torkkupeittonsa, tässä ensimmäinen. Lintulippiksien kirjomisesta innostuneena kirjoin tilkkuihin juttuja ja kuvioita, mm. lempilaulun sanoja, syntymäpäivän strategisine mittoineen, hyppäsipä tilkkupeittoon lippiksen lintukin.  Myös peiton nurjalle puolelle applikoin etsittäväksi saman linnun.


Ihan kivuttomasti peiton kasaaminen ei sujunut. Tilkkutöissä millin heitto näköjään kertautuu nopeasti useammaksi milliksi ja jossain vaiheessa puhutaankin jo senteistä. Tästä kyllä opittiin ja seuraavalla kerralla täytyy olla supertarkka jotta ylimääräiseltä työltä viimeistelyvaiheessa säästytään. 


Peiton koko on n. 130 x 180cm, välissä 60 grammaista vanua. Tikkaukset tein käsin, mikäs sen mukavampaa puuhaa lämpiminä kesäiltoina kuistilla istuskellessa. Hurjan isohan peitto on neitosen kokoon nähden, mutta sanovat että lapset kasvavat nopeasti.. 


Torkkupeitosta tuli aikamoisen prinsessamainen, mikä on hassua - itseltä tuo vaihe taisi jäädä kokonaan elämättä. Oiskos tämä nyt sitten sitä prinsessavaiheen uutta tulemista? ;) 

torstai 14. heinäkuuta 2011

Tikkaan, tikkaan..


Lähellä valmista ollaan! Tällaista on luvassa lisää muutaman päivän päästä. Nyt takaisin tikkaamaan..

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Neuvolakortin kannet


Ystäväpiiriin syntyi pari kuukautta sitten pieni prinsessa. Uutta tulokasta lähti ilahduttamaan PaaPiin Kili-Katti, joka kuitenkin kaipasi jotain kylkeään lämmittämään pitkälle matkalle kohti uutta ystäväänsä. Ja mikäs sen tarpeellisempi olisikaan kuin neuvolakortin kannet! Tai näin ainakin itse parantumattomana esteetikkona tuumin, sillä omat kannet ovat kovassa käytössä ja (rumat) muoviset heitetty pois aikapäivää sitten. Niin ompelukone sanoi surrur ja valmista tuli!



Kannet avattuna; sisällä kaksi isoa taskua neuvolakortille ja esim. resepteille, ja kaksi pienempää taskua Kela-kortille ja muille tärkeille papereille.


Yksityiskohtien kanssa meinasi lähteä lapasesta pitseineen ja nauhoineen, mutta onneksi sain hillittyä itseni joten kuten. Toivottavasti tuli tarpeeseen ja saajakin (tässä tapauksessa vanhemmat) ovat tyytyväisiä. :)

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kesälierikoita, osa 2.




Tuttua juttua, jälleen. Meillä nämä hatut ovat kovassa käytössä päivittäin ja nyt tein tilauksesta kaksi lisää - pienempi n. 1-vuotiaalle ja isompi 2-vuotiaalle. Kokoina n. 48/50cm ja 50/52cm. Koska tilaushatuista on kyse, ompelin satiininauhoista kiristysnauhat niskaan, näin hatun kokoa saa tarvittaessa helposti muutettua muutamia senttejä. 


lauantai 2. heinäkuuta 2011

Lelukassi


Koska kotipihassa ei ole hiekkalaatikkoa, leikkimään lähdetään aina vaunuilla. Ja koska hiekkalelut kulkevat mukana vaunujen alaosan kopassa, keräillään niitä usein pitkin pihoja. Tilaus ulkolelukassille oli siis valtava! Kassi on ommeltu perinteisestä vahakankaasta, sellaisesta, jossa on paperinen toinen puoli. Ja koska kassista meinasi ison kokonsa puolesta tulla lötkö, tein myös vuoren samaisesta vahakankaasta. Mallia hain tästä ja tästä, mutta lopputulos on jälleen sovellus. Kassi koostuu kahdesta 90 x 60 cm suorakaitaleesta, joista on ommeltu neliömäinen pussukka. En löytänyt tarpeeksi pitkää vetoketjua, joten laitoin vastakkain kaksi 50 cm vetskaria. Ratkaisu on osoittautunut käytössä toimivammaksi kuin osasin odottaakaan.


Kassin vuoreksi olisin halunnut beige-valkoista pallovahakangasta, mutten löytänyt. Puna-valkoinen sai siis kelvata, ja ihan hauska siitä tuli näinkin. Kassin sisälle ompelin vielä lenkit ja lenkkeihin klipsut, joihin saa kiinni pienen pussukan esim. ylimääräiselle vaipalle, avaimille, tms. Kassin molempiin päihin tein taskut - meillä pitää olla kasapäin nenäliinoja mukana, hiekkakakut maistuvat neideille vähän liiankin hyvin! 


Asia, jota en ommellessa tullut ajatelleeksi oli vahakankaan herkkä rypistyminen. Ja koska kangas on osittain muovia ja osittain paperia (tai sen kaltaista), ei se suoristunutkaan ihan toivotulla tavalla ja osasta rytyistä jäi ihan jälki kankaan pintaan. Jälkiviisaana voisi todeta, että kangasmainen vahakangas olisi ollut parempi, mutta hyvä tämäkin on ja asiansa ajaa hienosti!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Pitsimatto


Jos haluan koukkuilla tai puikkoilla kesällä, sen pitää olla jotain muuta kuin villaista. Ajatus pitsimatosta on ollut mielessä pitkään, mutta se on jäänyt koska en uskaltanut kokeilla. Jossain mielenhäiriössä lähdin kuitenkin tekemään ja tässä lopputulos! Inspiraatiota hain mm. täältä ja täältä. Ohjetta ei ollut, malli syntyi tehdessä (ja purkaessa, useasti!). Kude on ns. tavallista matokudetta, koukku nro. 10. Sen verran koukuttavaa puuhaa näin ison ja rouhean työn virkkaaminen on, että on pakko tehdä vielä uusikin. Ehkä jopa halkaisijaltaan parimetrinen?


PS. Sen verran olen itsekriittinen, että tarkempi kokonaiskuva matosta jäi kiinni seulaani. Tätä mattoa virkatessa syntyi kuitenkin muistilista siitä miten seuraavan maton kanssa kannattaa edetä, joten katsotaan josko sitten olisi julkaisukelpoista materiaalia. :)