Puutyökurssi-intoilua

Aloitin muutama viikko sitten puutyön peruskurssin kansalaisopistolla. Kurssin ensimmäiset kerrat syyslomaan saakka mennään yläasteopetuksen tapaan koko ryhmä käsi kädessä samoja töitä tehden ja koneiden käyttöä opetellen, mutta syyslomaviikon jälkeen jokainen pääsee toteuttamaan itseään omien kykyjensä mukaisesti. Millään en malttaisi odottaa mutta pakkohan se on, sillä mitään aiempaa osaamista puutöistä minulla ei ole. Tai no, jotain pientä nyt kuitenkin..

Sydännaulakot ovat olleet käytössä jo joitakin vuosia. Löysin jostain pienestä lahjatavaraliikkeestä takorautaisia koukkuja, jotka näin heti mielessäni avainnaulakkoina. Suunnittelin naulakot ja kiikutin toiveen muotoon sahatusta vanerista ja liimalevystä isälle, joka toteutti teknisimmän vaiheen puolestani. Sahauksen jälkeen pääsin itse tekemään - vähän veistelyä, maalia, porausta, ja niin saivat avaimet koukut seinälle.

Siinä veistellessäni mies kävi välillä kurkkaamassa touhujani ja lähti päätään puistellen pois tullakseen hetken päästä takaisin varmistamaan että kaikki on varmasti kunnossa. Miksiköhän?

Samaan muotoon sahatuista vanerisydämistä tuli jääkaappimagneetteja. Näillä väriyhdistelmillä selvitään kaikki vuodenajat ja juhlapyhät, kaksi jääkaapin ovessa olevaa sydäntä vaihtavat värejään tarpeen mukaan.

Toivon mukaan taidot riittävät loppuvuodesta toteuttamaan kaikkia niitä naulakoita, laatikoita, kehyksiä yms. hahmotelmia, joita luonnoskirjaan tasaisella vauhdilla ilmestyy..

PS. Muistan elävästi niiden takorautaisien koukkujen vieressä olleen valmiitakin avainnaulakoita lähes samalla ajatuksella toteutettuna eikä hintakaan päätä huimannut, vaan enpä sillä(kään) kertaa ostanut valmista. Mikä kumma siinä on että aina pitää saada tehdä itse? Kellään muulla samaa ongelmaa?

Söpöt nappilistatyynyt

Kukaan ei varmasti enää usko että todella tykkään reippaista väreistä, kuten sivupalkin esittelyssä väitän. Tykkään, mutta tykkään yhä enemmän myös söpöstelyistä. Joku raja tosin söpöstelylläkin, mutta ainakaan vielä se ei ole tullut vastaan. Ehkä aktiivisimpien maalausvuosien väriyltäkylläisyys vaatii nyt vastapainonsa?

Raidallinen puuvillakangas on todella edullista metritavaraa Ikeasta ja siitä piti tulla kangasmuovikasseja. Vaan enpä raaskinut! Aikansa se pyöri pöydillä, kunnes tuskastuin alati lihovaan kangaskasaan ja aloitin kangasvaraston laihdutuskuurin. Hyvin keveni - kankaasta tuli nopeasti kaksi 45 x 45 cm nappilistalla helposti irroitettavaa tyynynpäällistä. Nappeina jälleen kierrätystavaraa ja somisteena uusvanhaa pitsinauhaa. Nämä päätynevät aikanaan tyttöjen valtakuntaan.

Korukuppi

Korukuppi on yksinkertainen yhdistelmä pitsiä, posliinia ja liimalakkaa. Tiedättehän te - korut pyörivät pitkin pöytiä ja peilikaappia, ja toisinaan joutuu säikähtämään että lempparikoru on kokonaan hukkunut kun sitä ei tarvittaessa löydy mistään!

Posliinikuppi on Ikean saippuakulho ja pitsinauha ohuen ohutta, helposti paikalleen aseteltavaa vanhaa (mutta käyttämätöntä) nauhaa. Liimalakka jota käytin ei ehkä ollut tarkoitukseen kaikista parasta, on ns. tavallista liimalakkaa ja posliinitöille löytyy käsittääkseni myös omat erikoislakkansa, mutta ajoi asiansa kuitenkin  hienosti. Levitin lakkaa hyvin ohuen kerroksen pitsinauhan alle, asetin pitsin paikoilleen ja lakkasin heti päälle ohuelti. Ennen varsinaista korukuppia tein koeversion kirppisposliinilautaselle (paikkakunnan SPR:n Kontista sai asetteja ja/tai kuppeja 10snt/10kpl!) erilaisilla pitseillä ja totesin, että mahdollisimman ohut kerros liimalakkaa yhdistettynä mahdollisimman ohueen ja harvaan pitsiin antaa kaikista kauneimman lopputuloksen. Siis sellaisen, että nauha on vain aseteltu paikoilleen ilman mitään kiinnitysaineita ja että sen voi koska tahansa kääriä takaisin rullalle.

Tällä samalla tekniikallahan voisi tehdä vaikka mitä..! Mutta nyt tämän rouvan täytyy kyllä laittaa korvatulpat päähän etteivät ideat pääse valumaan toteutukseen asti, sillä luulen että pian tulee sanomista kun pöydällä (ja lattialla ja vaatekaapissa ja hyllynpäällä ja ja ja...) pyörii kasapäin juuri aloitettuja, keskeneräisiä  sekä viimeistelemättömiä töitä! ;)

Kummitytön Peppiessu

Tutulla kaavalla valmistui nopeasti "Peppiessu" pian 1-vuotiaalle kummitytölle, koossa 80-86 cm. Kaava on siis Mamu Designin Christina, jolla jo aiemmin tein mekoiksi/tunikoiksi essut. Käytäntö osoitti kuitenkin nopeasti, että vielä osittain konttaavalla naperolla helma saisi olla aavistuksen lyhyempi, jolloin liikkuminen on helpompaa. Siksi tässä versiossa helma jäi sentin lyhyemmäksi, vaikka muuten mitoitukseltaan essu onkin hieman reilu. Essu on vuoritettu ja kantattu, somisteeksi ompelin taskunsuuhun pienen pätkän pitsinauhaa. Tuo kangas on supersöpöä!

Vanhoista kehyksistä uudeksi tauluksi

Bongasin kirpputorilta vähän onnettoman taulunkehyksen. Kehys oli kivan mallinen ja siinä oli kauniit koristeurat, mutta nitkui liitoksissaan ja pohjalevykin tippui käsiteltäessä. Värikään ei oikein vakuuttanut, ruskeanpunainen krakleeraus kermanvaalean pintamaalin alla. Hintaa sillä oli kuitenkin vain 1,4e, joten innosta pinkeänä haalin sen varastoon odottamaan visiota. Ja niitähän taas riitti!

Kehys sai pesun jälkeen pintaansa kerroksen valkoista maalia. Hankasin maalin kehykseen lähes kuivalla siveltimellä, jotta epätasaisuudet ja krakleerauskuvio jäivät näkyviin. Pahvinruskean pohjalevyn telasin vaaleanharmaaksi.

Miehellä on tapana käydä vuosittain pohjoisessa yhdistetyllä vaellus- ja kalastusreissulla, ja sieltä otettujen kuvien sekaan mahtuu helmiä joita mielellään katselee seinälläkin. Leikkasin askartelukartongista polaroid-kuvan kehyksiä, joilla rajasin kuusi yhteensopivaa kuvaa. Pyykkinarulle pienillä pyykkipojilla ripustettuina ne tuovat ulkoreissufiiliksen sisätiloihinkin.

Näitä kuviä katsellessa huomaan olevani ehkä vähän kade, yhteisistä retkeily/vaellusreissusta kun on jo vuosia aikaa.

Pussukkalaukku

Pitsityynyistä jäi jäljelle paitsi pitsiä, myös ajatus samaan tyyliin toteutetusta pienestä laukusta. Tyynykankaan metsästysreissuilla törmäsin ohuehkoon, kauniin sävyiseen harmaaseen markiisikankaaseen. Tyynyyn se ei sellaisenaan soveltunut, mutta laukkuun se on likaa ja kosteutta hylkivänä täydellistä.

Lisäksi että markiisikangas ja ylijäämäpitsit löysivät toisensa, löysin Tanjan kautta jättikukkaron ohjeen. Koska kukkaron muoto suorastaan kiljui lukkokehystä, pääsin testaamaan sellaisen kiinnittämistä.

Kokoa laukulla on n. 18 x 18 cm ja hihnan mitta on sellainen, että laukku tulee mukavasti lonkalle. Tällä kertaa liimasin pitsiliinan kangasliimalla paikoilleen ja varmistin kiinnittymisen ompelemalla liinan tiukimmista kohdista koneella. Onnistui hyvin näinkin ja parhaimman tuloksen saa kun säätää pistonpituuden kahden ja kolmen välille, jolloin ommel hukkuu neuloksen sisään. Pussukan muoto hieman kärsi paksusta pitsiliinakerroksesta - sivu jossa on merkki on kaavan mukainen, mutta pitsien puolelta pitsi vetää pussukan linjan turhan suoraksi.

Pussukan sivuihin ompelin lenkit, joihin saa kiinni hihnaan kiinnitetyt nipsut. Näin olkahihnan saa tarvittaessa irroitettua ja laukku toimii pelkkänä pussukkana. Nipsut löysin kirpputorilta hintaan  0,4e/3 kpl.

Lukkokehys itsessään oli yllättävän helppo kiinnittää, mutta sainpahan jälleen opetuksen mittaamisesta. Mittaa, mittaa ja mittaa silloin, kun piirrät kaavaa uusiksi. Kehyksen kiinnittäminen aavistuksen naftiin pussukkaan on hieman haastava tehtävä! Ja nyt tämä lähtee hakemaan lisää markiisia, näitä tullee vielä paljon lisää! :)

Pitsityynyt

Ihan ensiksi varoituksen sana - olen näistä tyynyistä  n i i n  haltioissani, etten malttaisi edes blogata niitä. Tässä taannoin totesin että olen äärettömän huono kehumaan itseäni missään asiassa, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla todeta että onnistuin näiden pitsityynyjen kanssa kohtalaisen hyvin. Ehkä syy oli jälleen pitkään ja hartaasti hautuneessa ideoinnissa?

Pitsityynyjä on vilahdellut sisustuslehdissä ja blogeissa jo jonkin aikaa. Eikä ihme, onhan se sääli heittää hukkaan tai marinoida kaapin perällä kauniita liinoja jos ei ihan ole perinteisiä pitsiliinaihmisiä. Omiani olen ajan kuluessa haalinut kirpputoreilta ja sukulaisilta, ja kun sopivat parit sattuivat vihdoin löytymään, pääsin ompelemaan.

Myös tyynynpäälliskangas aiheutti päänvaivaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa tyyny olisi ollut rouhea pellavasta ja pitsiliinoista koottu kokonaisuus. Kangaskaupassa kiertely ja pellavakankaiden hypistely kuitenkin herätti epäilyksen pellavaisen koristetyynyn soveltuvuudesta lapsiperheeseen. Lopulta hylkäsin pellavan (joka nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa) ja päädyin osittaiseen keinokuitukankaaseen sen helppohoitoisuuden takia.

Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään koristeeksi tiivisrakenteista pitsiliinaa jolloin liinan voi ommella helposti ompelukoneella pohjakankaaseen. Tykkäsin kuitenkin enemmän herkistä, harvemmista liinoista ja harsin liinat käsin paikoilleen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa ja nopeaa, mutta tarkkuus ja kärsivällisyys kannatti!

Ensimmäinen tyynyistä on puhtaanvalkoisista pitsiliinoista sommiteltu.

Ja se toinen luonnonvalkoisista, hivenen pellavansävyyn taittavista liinoista koottu kokonaisuus.  Kokoa molemmilla tyynyllä on n. 30 x 45 cm.

Tyynyjen takapuolelta löytyy nappilista, jonka ansiosta päällisen saa vaivattomasti irti pesua varten. Napit ovat kierrätettyjä vanhoja ihanuuksia, kaikki erilaisia.

 Jälkikäteen heräsi ajatus että näidenkin kanssa olisi ehkä voinut päästä helpommalla. Muistan etäisesti joskus kuulleeni sprayliimasta jolla voi liimata myös kankaalle, onnistuisikohan sillä pitsin kiinnitys paikalleen ompelua varten nuppineuloja helpommin? Onko kellään kokemusta tällaisista liimoista? Tai millä muulla tavalla olette kiinnittäneet pitsit töihinne? Nämä kokeilut kun eivät varmasti jää tähän. :)

PS. Tuo vanha matkalaukku on ihana! Pelastin sen roskalavatuomiolta, joskus toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre! Kävis vaikka kankaiden säilömiseen..