Peppimekot

Peppimekon (Peppiessun) kaavan löysin Iinulta. Myös kangas on samasta paikasta tilattua, ohutta pehmeää vakosamettia. Mekot ovat 86 senttisiä, mutta yllätyksekseni helma jäi silti kohtalaisen lyhyeksi. Se ei kuitenkaan haittaa, eipähän jää helmat polvien alle kontatessa, mutta ajateltu kasvunvara jäi uupumaan. Vaikka eipä kai tämä malli tosiaan mekoksi alunperin ole tarkoitetukaan?

Essu on yksinkertainen ja nopea ommella - yksi etukappale ja kaksi takakappaletta yhteen ja lopuksi reunojen huolittelut vinokaitaleella. Etukappaleeseen ompelin lisäksi taskun. Saumurin puuttuessa kokeilin tehdä sivu- ja olkasaumat pussisaumalla, vaikka hyvin olisi varmasti pärjätty siksak-huolittelullakin. Jäljestä tuli siistimpää kuin uskalsin toivoakaan!

Hauskat ja kivan rempseät vaatekappaleet - eivät ole mekkoja mutteivät paitojakaan. Koekäyttäjät tykkäsivät!

Askel epämukavuusalueelle

Paperiaskarteluun en ole vuosiin juuri kajonnut. Kiinnostusta kyllä on, mutta korttien (hitusenkin monimutkaisempi) tekeminen, leimailu, skräppäys yms. ovat vieraita asioita ja termistön ymmärrykseni verrattavissa kaukomaiden kielen ymmärrykseen. Oon kyllä viettänyt tunnin jos toisenkin monien upeiden askartelublogien ääressä, hiljalleen kerännyt rohkeutta ja ihania papereita yms. pieniä tarvikkeita ja pyöritellyt niitä käsissäni.

Idea perhostaulusta kypsyi mielessä pitkään ja taulu syntyi nopeasti. Onhan tuo mallikin nyt tosi yksinkertainen, ei paljon taitoa vaadita, heh. Korkein rima taisi siis olla -kuten yleensäkin- oman pään sisällä.

Perhoset saavat kaverin sydäntaulusta jonka idea oli melko suora plagiaatti Annan sydänkortista. Sen rohkaisemana päädyin lopulta toteuttamaan perhostaulun, ja samalla napsuttelin sydämet sydäntaulua varten. Annalta on muuten peräisin uusi ihana äitikoru!

Nyt kun jää paperiaskartelun suhteen on rikottu ja kokemus oli positiivinen, voisi sitä kai uudelleenkin jotain yrittää?

Tilan nimikyltti

En tiedä miksi tätä virallisesti tulisi kutsua, tilan nimikyltti on ehkä osuvin nimitys? Kyseessä on siis talon seinään kiinnitettävä, noin 40 x 50 cm kokoinen, paikkaa ja rakennusta kuvaava metallinen kyltti rakennusvuosilukuineen. Tämä syntyi yhteistyössä miehen kanssa joululahjaksi jokunen vuosi takaperin. Siluetti mökistä kallioineen, kivineen ja puineen on tyylitelty valokuvasta. Sen jälkeen kuvaa on yksinkertaistettu rankalla kädellä, jotta metallin leikkaaminen laserilla onnistuisi. Tilan nimeä ja vuosilukua pyörittelin sekä valmiina fontteina että käsinkirjoitettuna, ja päädyin lopulta käsinkirjoitettuun sen persoonallisemman fiiliksen takia. Luonnoksen luovutin miehelle, joka töissä sitten leikkasi ja maalasi siluetin. Ja onnistuihan se, vaikka aika paljon kompromisseja kuvan yksityiskohtien kanssa jouduttiin tekemään.

Purjehdus

 Vihdoin jotain siveltimellä aikaan saatua! Maalaus on rakkaan rasittava harrastus - visiota on paljon, mutta käden ja silmän yhteistyö ei aina oikein tahdo osua yksiin. Ja mitä pitempi tauko maalaamiseen on tullut, sitä hankalampaa on jälleen päästä vauhtiin. Nykyään maalaan tosi harvoin mutta kun saan taulun valmiiksi, on se sitäkin antoisampaa.

Purjehdus (2009) on tilaustyö akryylimaaleilla 65 x 80 cm kankaalle. Taulun tuli olla sininen ja siitä piti löytyä purjevene - ja onhan siellä!

Kuinka paljon pitsilyhtyjä on liikaa?

Pitsilyhtyjä on syntynyt välitöinä harvakseltaan, yhteensä reilut kymmenkunta. Ihanan helppoja ja huolettomia tehdä, ja kauniita kuin kesäyöt. Ovat siis samoja kuin nämä aiemmat lyhdyt.

Eihän tuo uutena ostettu pitsi kyllä yllä kilpailemaan samassa sarjassa kapiopitsien kanssa, mutta söpö on sekin.

 Näistä lyhdyistä yksikään ei jäänyt itselle, vaikka mieluusti olisin kyllä pitänyt kaikki! ;)

Ruskeat puuhelmet

Olen pitkään haikaillut huolettoman kesäkorun perään. Vaatimuksena korulle oli samalla yksinkertaisuus ja runsaus, lisäksi koru saisi olla luonnollinen. Ei löytynyt valmiina sopivaa, mutta kynnys tehdä koru itse oli melkoinen. Piipahdin muissa asioissa Sinellissä ja sieltä mukaan tarttui ihania puuhelmiä ja tarpeeksi yksinkertainen mutta samalla näyttävä malli, jota rohkenin testaamaan.

Ja tekeminen oli helppoa! Ja nopeaa! Näitä lisää eri värisiä, mittaisia, näköisiä ja tuntuisia! :)

Nahkajäljitelmänauha ja osa puuhelmistä Sinellistä, mattapintaiset puuhelmet ja kirkkaat muovihelmet omasta keräilylaatikosta.

Tilkkupeitto

Vihdoin saan julistaa ikuisuusprojektin ekan osan valmiiksi! Alunperin ajatus tilkkupeittoon sai alkunsa kangasvaraston suunnitellusta laihdutuskuurista, mikäs sen kätevämpi tapa hankkiutua eroon pienistä kangaspaloista. No, eihän se ihan onnistunut, sillä hurahdin säkkituolien myötä vaaleanpunaisen ja vihreän erilaisiin yhdistelmiin, joita onkin ihan kiitettävästi meille kulkeutunut. Toisaalta onneksi niin, sillä tykkään tämän peiton värityksestä hurjasti!

Kumpikin neitosista saa siis oman torkkupeittonsa, tässä ensimmäinen. Lintulippiksien kirjomisesta innostuneena kirjoin tilkkuihin juttuja ja kuvioita, mm. lempilaulun sanoja, syntymäpäivän strategisine mittoineen, hyppäsipä tilkkupeittoon lippiksen lintukin.  Myös peiton nurjalle puolelle applikoin etsittäväksi saman linnun.

Ihan kivuttomasti peiton kasaaminen ei sujunut. Tilkkutöissä millin heitto näköjään kertautuu nopeasti useammaksi milliksi ja jossain vaiheessa puhutaankin jo senteistä. Tästä kyllä opittiin ja seuraavalla kerralla täytyy olla supertarkka jotta ylimääräiseltä työltä viimeistelyvaiheessa säästytään. 

Peiton koko on n. 130 x 180cm, välissä 60 grammaista vanua. Tikkaukset tein käsin, mikäs sen mukavampaa puuhaa lämpiminä kesäiltoina kuistilla istuskellessa. Hurjan isohan peitto on neitosen kokoon nähden, mutta sanovat että lapset kasvavat nopeasti.. 

Torkkupeitosta tuli aikamoisen prinsessamainen, mikä on hassua - itseltä tuo vaihe taisi jäädä kokonaan elämättä. Oiskos tämä nyt sitten sitä prinsessavaiheen uutta tulemista? ;)