Blogi muuttaa!

Selvyyden vuoksi blogin osoite muuttuu. Jatkossa blogi löytyy siis osoitteesta annukanaurinkoiset.blogspot.com. Mikään muu ei kuitenkaan muutu, siirsin vain blogin kokonaisuudessaan selkeämpään osoitteeseen. Tämä menee ehkä pilkunviilauksen puolelle mutta on vaivannut lähes alusta asti, joten tulipahan tehtyä. Eikä ollut edes iso vaiva. :) Kaikki muu lukijoita lukuunottamatta siirtyi automaattisesti, joten sen verran siirto tietää vaivaa että jos olit lukija (ja haluat edelleen olla lukijana), käy klikkaamassa itsesi uudelleen paneeliin. Ja muille muutos tietää osoitteen päivittämistä.

Ja sitten siihen tunnustukseen, jonka Tanja blogista Sata ja yksi käsityötä minulle antoi, kiitos ja kumarrus!

Tässä tunnustuksessa tulee vastata viiteen kysymykseen, jonka jälkeen se lähetetään eteenpäin viidelle muulle bloggaajalle.

1. Lempiruoka: Imatralainen kalakeitto on yksi suosikeista - perinteinen lohikeitto höystettynä suolakurkulla, kesäkurpitsalla ja hunajalla. Mmm!

2. Lempimakeiseni: Maitosuklaa, vaalea suklaa, valkoinen suklaa, tumma suklaa, joulusuklaa, pähkinäsuklaa..

3. Lempiluettavani: Lehdet, kirjoihin uppoutumiseen aika on kortilla. Sisustus-, käsityö- ja askartelulehdet ovat selatuimpia.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Yhtä mieluisinta tapaa ei ole, kaikki menetelmät joissa saan haastaa itseni ja käteni ovat lähes yhtä mieluisia. Eniten ompelen, ehkä siksi että se on helpointa, nopeinta ja siisteintä (?).

5. Lempielokuva: Vaikea sanoa yhtä ainoaa. Yhteinen nimittäjä hyville leffoille on kuitenkin yllätyksellisyys ja/tai hyväntuulisuus, olivat ne sitten komediaa, draamaa tai vaikka seikkailua.

Olipas viisaita vastauksia.. mihinkään en osaa sanoa mitään kunnollista. Selvää poliitikon ainesta? ;)

Haluan antaa tunnustuksen blogeihin joissa tehdään käsillä itselleni vieraassa ympäristössä, paperiaskartelun puolella. Annan tunnustuksen eteenpäin siis Annalle Annan aarteisiin ja maikolle askartelupöydän ääreen. Toista näistä olen seurannut tosi pitkään ja toinen on tuore tuttavuus, molempien tuotokset saavat aina ihmettelemään miten joku voi osata tehdä jotain niin kivaa ja kaunista! Loput tunnustukset jäävät toistaiseksi vaille vastaanottajaa.

Kangasvaraston laihdutuskuuri

Menin osallistumaan kangastilaukseen. Ja vasta sitten kun olin jo klikannut "lähetä" -nappia tajusin, että ne kankaat eivät muuten mahdu mihinkään. Mutta tarpeeseen ne tulevat, tottakai, ja kannattaahan sitä kun kerran halvalla saa..!

Kangasvarastoa pitää siis laihduttaa nopeasti ja urakalla! Eriparikorit saivat uudet samanlaiset sisukset vanhasta kirpputorilta ostetusta pöytäliinasta ja tyynyt ompelin jämäpuuvillasta. Helppoa ja nopeaa, kangasta hyvin kuluttavaa. Jokin tyynyhullutus on selvästi meneillään, sillä niitä syntyisi niin paljon kuin vain jaksaisin suunnitella ja ommella. Tytöt kyllä tykkäävät peuhata tyynykasoissa, mutta mies oli ilmeisesti jo aavistuksen tuskastunut kun ei meinannut mahtua tyynyjen sekaan sohvalle. Lupasin, että osa häviää (vaatehuoneeseen).. ;)

PS. Sain TanjaV:ltä tunnustuksen, kiitos! Palaan asiaan myöhemmin, pitää hieman sulatella asiaa. :)

Ikkunapeili

Kun päivät lyhenevät ja muuttuvat sateisiksi, valokuvaaminen vaikeutuu huomattavasti. Ja vielä kun sisällä kotona on kaaos, valokuvaaminen -varsinkin peilin- tuntuu ylivoimaisen hankalalta. Nyt se on kuitenkin viimein tehty, onneksi, sillä tämäkin työ odotteli dokumentoimistaan valmiina melkein pari kuukautta!

Ikkunanpoka ehjine laseineen löytyi kirpputorilta. Hinta oli suolainen, mutta kehys suorastaan taisteli tiensä mukaani. Alunperin kehys oli tummuneen puun värinen, muutamia valkoisia maalinrippeitä ja kittitahroja oli siellä täällä. Lasit olivat ehjät ja vanhat ihanine "rantuineen". Tarkoitus oli tehdä ikkunanpokista valokuvakehys (kuten jo näiden pokien kanssa), mutta toinen lasiruutu rapsahti särölle kun varovasti irroittelin kiinnitykseen käytettyä kittiä. Harmitti vietävästi, mutta minkäs teet! Vaihtoehdot rajautuivat siis uuteen lasiin tai peileihin, ja kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Ikkunanpokat olivat hyvin erilaiset kuin aiemmin kunnostamani kehykset. Näissä lasit oli lyöty kiinni pienillä nauloilla ja varmistettu pysyvyys kitillä, jonka vuoksi pohjatöihin kului aikaa useampi tunti. Lisäksi haastetta toi se, että säröstä huolimatta halusin lasit irti mahdollisimman ehjinä. Rapsuttelun ja hiomisen jälkeen sutaisin kehysten pintaan huolimattoman maalikerroksen ja maalin kuivuttua hankasin aavistuksen hiekkapaperilla. Lasien tilalle kiinnitin liimamassalla peilit. Pitkään etsin vedintä/kahvaa/hakaa kiinnitettäväksi ikkunanpokan reunaan, enkä etsinnöistä huolimatta oikein löytänyt mieleistä. Päädyin lopulta rengasvetimeen, mutta se tulee varmasti vaihtumaan sikäli mikäli kirpputorilta tai vanhan tavaran liikkeestä "oikea" haka löytyy.

Ja Täydellisen Ikkunanpokan metsästys jatkuu...

Toiveesta ommeltua

Toiveesta syntyi vielä muutamat Peppi-essut. Näillä on kokoa 128 cm ja 62 cm, kangas ihanan pirteää polkadot-pilkkua. Isompaa essua ommellessani teki aavistuksen verran mieli ommella itsellekin essu, mutta ehkei se ole ihan niin ihana aikuisen päällä.. ;) Mutta kenties joku leivontaessu vähän samaan tapaan?

Toiveesta

Neuvolakortin kansia on jälleen valmistunut urakalla. Tein pöllökuosiset kannet tilauksesta ja siinä kankaita leikellessäni totesin, että näitähän tekis samalla useammat kerralla.

Pöllöjä syntyi kolmet. Kahdet kannet limenvihreällä vuorella valkoisine polkadot-pilkkuineen ja yhdet turkoosilla vuorella, myös pilkuin varustettuna.

Tavallisiin kansiin olen ommellut yhden luottokorttipaikan Kela-korttia varten, mutta nyt tein yhdet kannet kahdella korttipaikalla, jolloin neuvolakortin kannet palvelevat paremmin kaksosia. Tietysti molemmille kaksosista voisi olla omat neuvolakorttitaskunsa, mutta omassa käytössä toimivimmiksi ovat osoittautuneet yhdet kannet jotka sisältävät kaiken oleellisen - vähän vähemmän muistettavaa ( = unohdettavaa) otettavaksi neuvolakäynnille mukaan. Tokihan näissä voisi pitää eri-ikäistenkin sisarusten kortteja.

Ja sitten vielä söpöstelyä. Nämä kannet ovat aavistuksen pienemmät, korkeus on lähes sama kuin lasten ja/tai äidin neuvolakortissa. Näissä kortti pysyy napakasti paikoillaan, vaikka tokihan se noissa ylemmissäkin tallessa hyvin säilyy.

Nyt on siis ylimääräisiä kansia muutamat tarjolla jos jollain on tarvetta, me ei ihan näin monia tarvita. :)

Puutyökurssi-intoilua

Aloitin muutama viikko sitten puutyön peruskurssin kansalaisopistolla. Kurssin ensimmäiset kerrat syyslomaan saakka mennään yläasteopetuksen tapaan koko ryhmä käsi kädessä samoja töitä tehden ja koneiden käyttöä opetellen, mutta syyslomaviikon jälkeen jokainen pääsee toteuttamaan itseään omien kykyjensä mukaisesti. Millään en malttaisi odottaa mutta pakkohan se on, sillä mitään aiempaa osaamista puutöistä minulla ei ole. Tai no, jotain pientä nyt kuitenkin..

Sydännaulakot ovat olleet käytössä jo joitakin vuosia. Löysin jostain pienestä lahjatavaraliikkeestä takorautaisia koukkuja, jotka näin heti mielessäni avainnaulakkoina. Suunnittelin naulakot ja kiikutin toiveen muotoon sahatusta vanerista ja liimalevystä isälle, joka toteutti teknisimmän vaiheen puolestani. Sahauksen jälkeen pääsin itse tekemään - vähän veistelyä, maalia, porausta, ja niin saivat avaimet koukut seinälle.

Siinä veistellessäni mies kävi välillä kurkkaamassa touhujani ja lähti päätään puistellen pois tullakseen hetken päästä takaisin varmistamaan että kaikki on varmasti kunnossa. Miksiköhän?

Samaan muotoon sahatuista vanerisydämistä tuli jääkaappimagneetteja. Näillä väriyhdistelmillä selvitään kaikki vuodenajat ja juhlapyhät, kaksi jääkaapin ovessa olevaa sydäntä vaihtavat värejään tarpeen mukaan.

Toivon mukaan taidot riittävät loppuvuodesta toteuttamaan kaikkia niitä naulakoita, laatikoita, kehyksiä yms. hahmotelmia, joita luonnoskirjaan tasaisella vauhdilla ilmestyy..

PS. Muistan elävästi niiden takorautaisien koukkujen vieressä olleen valmiitakin avainnaulakoita lähes samalla ajatuksella toteutettuna eikä hintakaan päätä huimannut, vaan enpä sillä(kään) kertaa ostanut valmista. Mikä kumma siinä on että aina pitää saada tehdä itse? Kellään muulla samaa ongelmaa?

Söpöt nappilistatyynyt

Kukaan ei varmasti enää usko että todella tykkään reippaista väreistä, kuten sivupalkin esittelyssä väitän. Tykkään, mutta tykkään yhä enemmän myös söpöstelyistä. Joku raja tosin söpöstelylläkin, mutta ainakaan vielä se ei ole tullut vastaan. Ehkä aktiivisimpien maalausvuosien väriyltäkylläisyys vaatii nyt vastapainonsa?

Raidallinen puuvillakangas on todella edullista metritavaraa Ikeasta ja siitä piti tulla kangasmuovikasseja. Vaan enpä raaskinut! Aikansa se pyöri pöydillä, kunnes tuskastuin alati lihovaan kangaskasaan ja aloitin kangasvaraston laihdutuskuurin. Hyvin keveni - kankaasta tuli nopeasti kaksi 45 x 45 cm nappilistalla helposti irroitettavaa tyynynpäällistä. Nappeina jälleen kierrätystavaraa ja somisteena uusvanhaa pitsinauhaa. Nämä päätynevät aikanaan tyttöjen valtakuntaan.